Siivoaminen vapauttaa, nimittäin energiaa -ja muutenkin. En ole sitä ihannevaimo-tyyppiä, joka rakastaa siivoamista, päinvastoin, siihen on ollut vaikea tarttua. Tavaroille ja vaatteille ei ole tuntunut koskaan löytyvän tarpeeksi tilaa laatikoissa tai muualla. Niinpä niitä löytyy toisinaan vähän mistä sattuu, tai ne seilaavat, tai ryhmittyvät jonnekin. Ne ovat hallinneet minua. Mutta nyt minulla on selkeä visio, miltä haluan kotini ja nurkkani, laatikkoni näyttävän. Minä hallitsen niitä.

Luovana ihmisenä en usko kotini koskaan olevan tiptop, eikä sen tarvitsekaan olla. Mutta visio auttaa päämäärän saavuttamisessa. 

Tiedättekö sen tunteen kun ei halua laittaa jotain pois, ja sen vielä säästää? Muutaman vuoden kuluttua voi näyttää itsestään selvältä, että ”tuon laitan pois” -silloin aika on oikea. Mutta itselleni on tärkeää, että juuri tuo tunne on oikea, etten myöhemmin harmittele,  miksi luovuin jostain.

Tyypillisiä ovat tarinat, joissa joku siivoaa raivolla, käyttää kiukkunsa puunaamiseen, eikä siinäkään vikaa. Mutta tämä oma siivoamiseni on hitaampaa ja pitkäjänteisempää, ja se vapauttaa aina tietyin etapein (kun olet löytänyt esim. kassillisen pois, vaikka ensin näytti siltä, ettei mitään löydy) sekä tilaa että mielihyvää. Se vapauttaa myös ajatustilaa -ei tarvitse enää miettiä jotain sotkuista laatikkoa, vaan tiedän mitä siellä on, ja olen päivittänyt sen ”ajantasalle”.

Näillä miettien tänään, levollista mieltä sotkusyheröiden selvittelyyn! Kerro, mitä sait aikaiseksi!☺