tunne,joka valvottaa

olosuhteet ovat levolliset, mutta silti olen niin levoton. 

en ole ennen ollut näin kauan paikoillani; salakavalasti rauha nakertaa sisltäpäin tilaa jollekkin uudelle. olen rajalla,reunalla,tienhaarassa,käännekohdassa ja kaikissa muissakin kyseisen mielentilan dramaattisissa ilmaisuissa.

oikeasti olen Kotona ja mietin ostanko valkoisen vai hopeisen joulutähden; ensimmäinen oma joulutähti, ensimmäinen joulu Kodissa.

miksen osaa olla tästä tarpeeksi onnellinen,miksi kaipaan yöbussia ja sunnuntai-illan haikeita hyvästejä?