otin ajattelusta tauon ja kappas elämä kerkesi tapahtua

kesä ja loma, joka loppui tänään, tarjosit minulle:

 

 

uudenlaisen new yorkin, 

odottomattoman hullut valmistujaiset, joissa coctailtikut eivät loppuneet kesken,

sangrian ja laulun täyttämän juhannuksen,

epäilyä elämän suhteen kylmässä kesäsäässä,

ymmärryksen koska 25-vuotias tyttö ei enää nauti rock-festareista,

syviä ja satuttavia keskusteluja rakkaudesta Rakkauteni kanssa,

viikon mittaisen valkoviinin juomisen maksimekossa kesän kylmenevissä öissä, joissa oivalsin paljon,

Tärkeän Lapsen ensimmäsiä askelia,

Helsinkiä monen eri ihmisen kanssa,

erilaisia hiusvärejä,

Vanhojen Sydänystävien taapaamista ilman vuosia välissä,

uudelleen tutustumista ja sen vuoksi rakastumista Häneen, joka on pysynyt yhdeksän vuotta elämässäni,

vanhojen ajatusten taakse jättämistä ja elämän kevenemistä,

Ystäviä ja rapuja, Ystäviä ja mökkisaunaa, Ystäviä ja tähtitaivasta,

yöllisiä yksinäisiä elokuvia,

sukulaisen muuttumista sukulaissieluksi

ja vaikeiden ajattelukuvioiden kautta lopulta kohti yksinkertaista unelmaa koirasta ja omistusasunnosta.

 

 

pidän elämästäni. en vain huomannut sitä, kun yritin etsiä siitä niin kovasti epäkohtia. mollata omaa elämääni ja rakkauttani.

pidin kesästäni. tämä kesä, joka nimetköön kesäksi, jona lomailin kolme kuukautta. ja ikävöin vähän työtäni, mutta sitten kaadoin lasiin viiniä ja kuuntelin Ystävän kanssa joel hallikaista.

nyt saa syksy tulla. ja koira. ja pelottomuus. en saa enää pelätä valintojani.