oikeat valinnat(?)

 

viime syksynä new york ja pieni kaipuu Kotiin.

tänä vuonna Koti ja nyt  suuri kaipuu new yorkiin.

aikansa kutakin.tosin tämä kulunut lauseenparsi ei vaan mitenkään päde new yorkiin.

 

haluaisin kaiken:

rakkauden, pysyyvyyden, vapauden, ammatin, maailmankansalaisuuden, koiran, ison rinkan, omistusasunnon, suuren seikkailun, perheen lähelle, oman elämän jossain muualla ja riippumattomuuden muiden tuesta, tanssin, akateemisen tutkinnon, opiskella vielä, tehdä vihdoin töitä, vastuutta, vapautta, ystävän jonka kanssa matkustaa ja jakaa näkymän, yksin oloa, haaveita, päämääriä ja päämäärättömyyttä.

 

olisin saanut tänä syksynä lontoon, mutta valitsin:                                                          rakkauden, asioiden loppuun suorittamisen ja turvallisuuden. tarvitsin tauon. olen vain mennyt monta vuotta; linja-auto ja juna ovat yhtälailla ollut kotini, kuin joka vuosi vaihtuva kaupunki tai vuokra-asunto. elämä on tosian ollut minulle matka.

nyt tarvitsee miettiä, mitä haluan, eikä vaan syöksyä päättömänä taas uuteen asiaan. häh,koska olen alkanut ajatella näin? olen aina pitänyt itseäni levottomana, mutta rohkeana seikkailijana.  minä olen suuri taiteilija, jonka sydän on villi eikä kanna huolta ei murhetta, vaan syöksyy jokaisen seikkailun perään takki auki.                                                                                                                          vai olenko ankara itselleni. ehkä kun luovun jostain, saan jotain tilalla? ja niin olen saanutkin, kun asiaa mietin. olen saanut rakkautta ja hivenen pysyvyyttä ja hengähdystauon.                                                                                                                                  kerään voimia uuteen seikkailuun; oli se sitten new york tai omistusasunto.