kun kaiken piti olla valmista

elän syksyä keskellä kesää. kesä on ollut ennen vapautta, vaikkakin olen tehnyt töitä. nyt kesäni on täytetty lomalla, mutta vapaus on tiessään. olen valitettavasti päättänyt, että tämä on Se Kesä, kun teen Tärkeitä Päätöksiä. yleensä olen säästänyt ne syksyn haikean kirpeisiin iltoihin, jolloin jokainen muutos tuntuu uudelta harrastukselta. 

etsin itseäni juuri nyt, kun luulin jo löytäneeni. miltei löytäneeni ainakin jonkin suunnan. 

yhtäkkiä haluan opiskella lisää, juuri kun sain edellisen tuskallisesti päätettyä. mikä pettymys, ettei valmistuminen takaakkaan Valmiiksi tulemista. haluan tietää lisää. kaikesta. pitäisikö vaihtaa alaa? 

haaveilen pienestä karvaisesta koirasta, joka antaisi minulle tunteen vastuullisuudesta ja pysyvyydestä, vaikka samalla mietin, miten rahani riittäisivät muuttaamaan takaisin new yorkiin. kaupunkiin, jossa tunsin rauhaa ja levollisuutta, joita voi kuvailla sanalla Koti.

pääsin vihdoin takaisin Hänen luokseen monen erillä asutun vuoden jälkeen ja nyt yhtäkkiä puhumme erosta. ja pitkästä aikaan rehellisesti Meistä. keitä Me olemme yksin ja yhdessä. mitä, jos toimimmekin paremmin monen sadan kilometrin päästä?

olen vihainen itselleni, etten osaa olla olematta jo jossain muualla, vaikka oikeasti olen tässä.