KUN: tanssin yksin tai yhdessä,soitan kitaraa hyvin tai huonosti,laulan aamulla tai yöllä,sovitan vaatteeitani,joko uusia tai vanhoja,valmistan ruokaa ulkomuistista tai reseptiä seuraten, luen kirjoja,joita ei ole pakko lukea,kuuntelen musiikkia,johon minun ei tarvitse miettiä koreografiaa ja teen leikekirjoja lempi asioistani, OLEN ONNELLINEN JA TÄYSIN HETKEN VIETÄVÄNÄ.

KUN: olen koneella saana parviaisen blogissa, katson televisiosta tuuria, teen listoja tekemättömistä asioista, suunnittelen kohta,ihan just kohta,alkavani siivoamaan,jotta voisin sen hoidettuani painamasta mieltäni ja silmiäni: maksaa laskuja,kirjoittaa koulutehtäviä, järjestellä kaikki valokuvani kronologiseen järjestykseen, pestä lakanapyykkiä, vaihtaa uudet tuikut vanhojen tilalle, nyppiä kulmakarvani ja poistella vanhoja viestejä kännykästäni, OLEN TYYTYMÄTÖN AJANKÄYTTÖÖNI JA TÄYSIN ITSELLENI ASETTAMIEN ERI TEHTÄVIEN  VIETÄVÄNÄ.

TEIN TAAS LISTAN. ANTEEKSI KAKSI. herää kysymyksiä: enkö osaa muodostaa lauseita? onko elämäni jäsennelty listojen tavoin lyhyiksi väitteiksi vailla kokonaista kappaletta ,saatika  kokonaista kirjaa?  jos en saa hahmottaa itseäni listojen kautta, niin teenkö sen kysymysten kautta sen sijaan?  ???

Minulla on vain listoja(mutta niin vähän ylivedettyjä kohtia) ja kysymyksiä (ja ah,niin vähän vastauksia). Haluaisn enemmän lauseita elämääni,ehkä niistä muodostuisi jossain vaiheessa lukuja;selkeitä kokonaisuuksia. Toisaalta en ole yksin. Onhan olemassa Petri Tamminen, tuo lyhyiden päälauseiden mestari.