viime tinka,sinua olen odottanut

en tiedä miten ihmeessä pystyin sinut aloittamaan, vaikka: pölyt on imuroimatta, vaatteet viikkaamatta, laskut maksamatta, joululahja kirjat lukematta, hiukset leikkaamatta sekä kaikki muutkin yleisesti käyttämäni Jonkun Tärkeän Mutta Ah Niin Raskaan Projektin – välttely keinot vielä tekemättä.

mutta tämän kevään jonain kauniina toukokuisena päivänä, ilmavassa ja kirkaassa marimekon hameessa,  muistelen lämmöllä tätä kylmää,nälkäistä ja tyylitöntä tammikuun yötä, jolloin sinä, OPINNÄYTETYÖNI, synnyit.

kannoin ja pyörittelin sinua sisälläni 9 kuukautta ja nyt olet tullut näkyväksi ja olevaksi, sanoiksi koneen ruudulle. olen niin helpottunut, vaikka tiedän, että olet mukanani seuraavat kaksi kuukautta. sinua ei varmasti tule ikävä, kun eron hetki koittaa. 

p.s. lista seuraavista mahdollisista opiskelupaikoista jo excelillä tehty. tietysti ennen kuin aloitin opinnäytetyöni kirjoittamisen.