Ne pienet asiat ja astianpesukone

Käytin koko perjantain keskustellen astiapesukoneemme kanssa siitä miksei hän pese astioita kunnolla. Hän haluaa suolaa ja minä annan sitä, mutta kahden päivän päästä hän haluaa sitä lisää eikä SILTI pese astioita puhtaiksi, vinguin miehelleni hänen tultua kotiin. Meitä nauratti sekopäinen suhtautumiseni Electroluxiimme, mutta samalla ymmärsimme, että minun olisi aika poistua kotikolostamme hetkeksi. Ilman lasta.

Tilaisuus aikuisen ihmisen omaan aikaan oli jo tarjolla, sillä piknik ystävien kanssa oli suunniteltu lauantaiksi. Taisteltuani viikon erittäin räkäisen ja erittäin mielellään sylissä kököttävän lapsen kanssa, lähteminen ilman häntä tuntuikin yhtäkkiä ihan todella vaikealta. Ja juuri siksi oli juuri oikea aika lähteä. Vietin siis eilen monta tuntia ystävien seurassa syöden ja nauraen paljon. Tänään olen luukuttanut täysillä Kaija Koota, siivonnut laatikoita ja pessyt jääkaapit ennen puolta päivää. Ja lapsikin on nukkunut Kaijan kohtalokkaissa sävelissä miltei kaksi tuntia. Kaiken tämän tarmon lisäksi olen täynnä uskoa, toivoa ja rakkautta!

Sellaista se äitiys on, äidit eivät nuku eivätkä vietä omaa aikaa. Näin minulle on sanottu monta kertaa. Anteeksi vain, mutta minä en ole sellainen äiti. Jos en nuku enkä vietä omaa aikaa, olen edelleen äiti, mutta en kovin hyvä sellainen. Nämä asiat eivät lienee kellekään kovin uusia tai järisyttäviä uutisia, mutta itse meinasin sen taas unohtaa. Joskus on ilmeisesti työnnettävä pää tosi syvälle astianpesukoneeseen ymmärtääkseen kuinka pienistä asioista voimaa saa vaikkei sitä huomaisi kadottaneenkaan.

astianpesukone.jpg

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *