Joskus tuntuu siltä, ettei ikäänkuin olisi mahdollista hegittää kaikkea sitä happea mitä on tarjolla. Samaan aikaan tuntuu hyvältä ja silti silmät täyttyvät kyynelistä. Naurattaa ja olen niin läsnä. Tiedostan jokaisen tunteen ja hengenvedon, kuin olisin painottomassa tilassa. 

En saa kuitenkaan kiinni yhdestäkään ajatuksesta. Jokainen ponnistus tuntuu raskaalta, enkä tiedä milloin jaksaisin nousta ylös jos nyt pysähtyisin. 

Näinä hetkinä keskityn yksityiskohtiin. Koitan löytää pieniä yksityiskohtia, jotta ei tarvitse löytää yksittäistä ajatusta kaiken loputtomuuden keskeltä. 

Hengitä sisään ja ulos. Ota kiinni yksityiskohdista silloin kun kokonaisuus tuntuu liian vaativalta.