Habari za jioni!
Täällä ollaan, Dar es Salaamissa. Tänään on ollut melko pilvinen päivä, aurinko on vain pilkahdellut välillä.
Saavuimme guest housellemme aamupäivällä pitkän reissauksen jälkeen. Matka sujui hyvin, mutta oltiin kyllä väsyneitä, kun tänne päästiin. Lähdimme eilen aamupäivällä kotoa ja lensimme Köpikseen, sieltä Dohaan ja lopulta tänne. Qatar Airways oli kyllä huippulentoyhtiö! Meillä oli economy classissa ihan luksusolot, huippuystävällistä ja huolehtivaista palvelua ja kaikkea tarjolla. Oli ihan hauskaa käydä Qatarissa, sillä nyt on käyty sitten Aasiassakin! Kun astuttiin Afrikan mantereelle tunsin hyvin vahvasti, että kiire ja stressi ovat poissa. Viisumijärjestelyt olivat omalla rennolla tavallaan hyvin sujuvat ja laukutkin siellä vain nököttivät nurkassa valmiina meitä odottamassa. Ei tarvinnut niitä etsiskellä yhtään. Kohtaamamme ihmiset olivat hymyileviä ja avuliaita. Guest housestamme oli autokyydin tarkoitus tulla meitä noutamaan, mutta ketään ei näkynyt. Ajattelimme, että tämä on nyt sitä swahili-aikaa ja jaksoimme odotella varmaan tunnin. Sitten väsymys, nälkä ja likainen olo sai meidät neuvottelemaan taksikuljetuksen, pikkaisen kalliimmalla kuin autokyytimme olisi maksanut.
Päivä kuluikin nukkuessa ja levätessä. Ehdimme kuitenkin nähdä todella paljon taksin ikkunasta. Matkaan kentältä tänne meni varmaan tunti. Näimme paljon ihmisiä vilkkaan liikenteen reunoilla ja seassa. Joka suunnassa tapahtui jotain. Aikamoinen härdelli joka tiellä. Näimme naisia, jotka kantoivat tavaroitaan päidensä päällä, näimme lehmiä, lampaita ja kanoja vilkkaan tien laidassa. Ruuhkakohdissa taksin seisoessa paikallaan muiden autojen seassa, katukauppiaat kävelivät seassa ja koputtelivat ikkunoihin. Nähtiin myös aikamoisia slummihökkeleitä, värikkäitä vaatteita, kantoliinoja ja istuskelevia ukkeleita. Ilmapiiri vaikuttaa kaikkialla tosi leppoisalta. Roskia ei ollut teiden varsilla niinkään, mutta muutamat joet, joita näimme, olivat täynnä saasteita. Näimme myös muutamia ”juhannuskokkoja”, ilmeisesti roskia niissä poltettiin. Loppumatkasta silmät yrittivät mennä väkisin kiinni, niin väsynyt olin pätkittäin, istumisasennossa nukutusta yöstä. Perillä meitä tulivat vastaan kolme koiraa sekä talon yksi työntekijä ja ilmeisesti hänen poikansa. Testasimme nyt swahilin taitojamme tervehtimällä. Saimme tervehdykset takaisin sanoin kuvaamattomilla hymyillä. Ovelta tuli vastaan puljun hoitaja, kanadalainen Jessica, joka oli todella rento ja ystävällinen. Lainasi meille hammastahnaakin, kun omat jäi kotiin. Pääsimme sievään huoneeseemme suihkuun ja nukkumaan.
Alkuillasta hyppäsimme bajajin kyytiin käydäksemme supermarketissa hakemassa sitä hammastahnaa ja vähän välipalaa. Bajajit on sellaisia mopoauton tyyppisiä, kolmipyöräisiä vekottimia, joihin mahtuu ehkäpä max. 4 kyytiin. Kauppareissun jälkeen osallistuimme talon päivälliselle ja tutustuimme talossa asuviin vapaaehtoistyöntekijöihin (guest housella on orpokoti jossain kai tässä lähellä), joku oli Tsekistä ja joku Hollannista ainakin. Muutama muukin majoittuva travelleri oli mukana illallisella. Eniten juttelimme kanadalaisen Julian kanssa, joka oli nähnyt meidät jo lentokoneessa. Hänen kanssaan oli puhetta, että jos aikataulut menevät yksiin, voisimme toteuttaa safarireissun yhdessä. Illallisen jälkeen olikin jo pimeää, joten eipä enää voinut mihinkään lähteä. Nyt illalla olen viestitellyt Inkan kanssa, joka oli Moshissa vielä muutama kuukausi sitten. Hän ottaa yhteyttä kavereihinsa sinne, joiden kautta saamme mahdollisesti safarin ja ehkä muitakin retkiä toteutettua vähän halvemmalla. Lähdemme siis Moshiin luultavasti ensi viikolla. Nyt on aika käydä kuninkaallisten sänkyyn nukkumaan, hyttysverkon alle. 🙂