Hakuna matata
Eilen laitettiin kellot soimaan 4.30, koska emme olleet saaneet bussilippuja Moshiin hankittua etukäteen, emmekä olleet selvyydessä myöskään bussiaikatauluista. Emme myöskään vielä tienneet, mihin aikaan aurinko nousee, joten päätimme herätä silloin kun kukko normaalisti aloittaa metelöinnin. Darissa varsinkin voi olla tosi vaarallista liikkua pimeällä, joten söimme aamiaisen ja odottelimme auringon nousua. 7.10 nousi aurinko ja sopivan valoisaa tuli 6.30, niin että pystyimme lähtemään. Bajaji kuljetti meidät bussiterminaaliin, jonka kaaokseen olimme varautuneet todella hyvin. Olimme päättäneet, että vastaan tuleville kyselijöille sanomme, että meillä on jo liput ja ostamme liput Dar Expressin toimistosta. Kaaos oli juuri sellainen, että terminaalissa ei todellakaan olisi halunnut liikkua pimeällä. Narkkarin näköiset ukot olivat jututtamassa meitä jo ennen kuin olimme päässeet bajajista ulos. Kätevästi näimme heti Dar Expressin toimiston ja saimme liput bussiin, joka lähtisi viiden minuutin kuluttua. Ei odottelua, ei ongelmia. Lippujen myyjä oli hauska vanha herra, joka viiletti edellämme, moikkaili kaikki tutut matkalla ja saatteli meidät huumorilla bussiin. Bussimatka kesti kymmenisen tuntia, mutta oli hyvin järjestetty. Meillä oli yksi 20 minuutin tauko eräässä highway restaurantissa, jossa oli hyvä tunnelma. Siellä käytiin nopsaa vessassa (lattiareikäihanuus :)), otimme take away-ruuat (ranskalaisia ja lihaa) mukaamme bussiin ja söimme matkalla, niin kuin muutkin. Niin kätevää! Matkalla oli myös limutarjoilu! Jotkut osat matkaa olivat aikamoista pomppua, kun tiet eivät olleet kunnossa. Hienoja maisemia tuli nähtyä bussin ikkunasta.
Perillä nappasimme taksin, joka vei meidät Big Mountain Inn -hotellille, mutta olimmekin tainneet tehdä varauksen Mountain Inn -hotelliin, joka on jossain muualla täällä… Respan tyttö oli tosi mukava, antoi meille idean yhdestä safarijärjestäjästä ja saatteli meidät toiseen hotelliin tien toiselle puolelle. Siellä Beyoncen näköinen nainen otti meidät vastaan ja saimme huoneen yhdeksi yöksi. Illemmalla sen toisen hotellin tyttö tuli koputtamaan huoneemme oveen ja kertoi että se safarityyppi on nyt hotellin aulassa odottamassa meitä 🙂 Tämä Bryson Adventuresin henkilö ja koko firma vaikutti todella luotettavalta. Täällä on saanut miettiä näitä luottamisasioita aika paljon. Yleisesti ottaen ihmiset vaikuttaa täällä luotettavilta ja kunnollisilta. Mekin voimme jo luottaa, että meitä kyllä autetaan täällä, jos hätä tulisi. Mutta varkaita ja huijausyrityksiä voi tulla täällä helposti vastaan. Täällä Moshissa, jossa on paljon valkoihoisia vapaaehtoistyöntekijöitä sekä Kilimanjaro-turisteja, ei voi kävellä kadulla ilman että joku antaa käyntikorttiaan tms. Pitää hakea balanssia kohteliaisuuden ja jämäkkyyden kanssa.
Tänään käytimme päivämme vielä useemman safarifirman kilpailuttamiseen. Täällä on niitä pilvin pimein. Päädyimme kuitenkin Bryson Adventuresiin. Lähdemme siis huomisaamuna neljä päivää kestävälle safarille. Siitä kerron sitten jälkikäteen lisää.
Moshi vaikuttaa väljemmältä ja kivemmalta kaupungilta kuin Dar es Salaam. Täällä on enemmän kauppoja ja ravintoloita kuin missään Darin alueella, jossa kuljimme. Tosin länsimaista turistimeininkiä on hitusen enemmän. Yksi nuorimies puhui meille suomea, mikä tuntui hieman kummalliselta. Tänään söimme Lonely Planet -kirjan suosittelemassa Milan´s ravintolassa, jossa on tarjolla intialaista vegeruokaa. Hyvää oli. Erikoisin juttu, mikä tänään tapahtui, oli se, että Inkan kaveri, Hendry löysi meidät kadulta. Meillä on ollut Hendryn numero, muttemme ole voineet hänelle soittaa aiemmin (puhelin alkoi toimia tänään). Hän sanoi etsineensä meitä ympäri kaupunkia. Toisaalta meidät on helppo löytää! 🙂 Harmillista oli, että kannoimme parhaillaan isoa nippua seteleitä safaritoimistoon pankkiautomaatilta ja olimme siksi kiireisiä. Harmitti, että olimme juuri ehtineet sopia safarista toisen toimiston kautta, kun tiesimme että Hendryn kaverinkin kautta se olisi järjestynyt. Viestittelimme kuitenkin jälkikäteen että nähdään ensi viikolla.
Nukumme tämän yön Kilimanjaro Backpackers -hotellissa. Nyt ollaan tosi innoissamme huomisesta ja seuraavista päivistä! Koko matkan odotetuin juttu tulee tapahtumaan!
P.S. Se mihin yritin tuolla otsikolla viitata, oli että me ”länkkärit” sitten osataan stressata kaiken maailman bussiaikatauluilla ja lipuilla. Hakuna matata! Asioilla on tapana järjestyä. Sitäpaitsi stressittömyys lisää elinvuosia!