Maanantaina 24.6.2013 talteen kirjoitettua

Nettiyhteydessä on ollut ongelmia eilisestä saakka, joten en ole päässyt raportoimaan päivän tapahtumia. Sunnuntaina teimme siis retken Mbudya saarelle. Katettu moottorivene noin 20 hengelle kulki hienostohotellin rannan ja saaren väliä. Hyppäsimme aamun ensimmäiseen veneeseen ja pääsimme 20 minuutin päästä valloittamaan ”autiota saarta”. Lähdimme aamulla laskuveden aikaan, joten kävelimme veneelle noin sata metriä rannasta ja veneeseen pääsimme housun lahkeet märkinä. Tuolla venematkalla olisi mahdollista nähdä delfiineitä, mutta valitettavasti tällä kertaa niin ei tapahtunut.

Saari oli juuri sellainen, jollaiseksi sen voi valmiiksi kuvitella. Keskellä tiheää pusikkoa ja reunoilla valkoista hiekkaa. Merivesi oli kauniin sinistä ja kirkasta. Rannalla vilisteli hiekkarapuja joka paikassa. Niiden koloja oli myös kaikkialla. Lähdimme aluksi vähän kävelemään saaren reunaa pitkin ja tutkimaan meren aarteita, joita ranta oli pullollaan: isoja ja hyvin monen muotoisia, kokoisia ja värisiä simpukoita ja erilaisia kauniita kiviä. Myös pieniä liskoja näimme, tosin niitä olemme nyt nähneet jo guest housellamme ja muuallakin. Sää oli melko pilvinen, vaikka aurinkokin joskus tuli esille. Tähänastiset päivät täällä ovat muuten olleet aika pilvisiä. Mutta lämmin tai kuuma on ollut koko ajan, joten kyllä pilvistä ja tuulestakin täällä nauttii. Iltapäivällä meri oli aika villi, aallot välillä todella suuria. En tiedä, onko se jokin yleinen ilmiö, josta emme vain ole tienneet (tai sitten jokin tietty kalalaji), mutta kalaparvet tekivät sellaista ”keulimista” niissä aallokoissa. Kaikki, ainakin useampi sata kalaa meni päät pystyssä, pyrstöt vedessä samaan suuntaan. Muutkin ihmiset lähistöllä alkoivat nauraa ja ottaa kuvia kalashowsta. Ja voihan hitsi, kun en tiedä mitään Afrikan linnuista, mutta sellaiset tikkunokkaiset pikkulinnut tekivät aikamoisia pää edellä syöksyjä veteen napatakseen kalan.

Saaren veneet kulkivat koko ajan edestakaisin Mbudyan ja hotellin väliä. Saarella oli kuitenkin koko ajan sopivan vähän ihmisiä. Vietimme aikamme saarella uiden ihka ensimmäistä kertaa Intian valtameressä ja bambukatoksen alla kirjoja lueskellen. Tämä rento päivä oli hyvää vastapainoa sille aika hirveälle keskustapäivälle. Söimme elämämme parhaat fish & chips – annokset siellä.  Tuoretta kalaa syötiin tietenkin afrikkalaiseen tapaan sormin. Kuvista voi nähdä kun meidän kalojamme hankitaan ja kun ne ovat lautasella. Kalalla oli terävät hampaat ja ruodot olivat melko paksut ja piikikkäät. Kalan nimeä en osaa sanoa, mutta Jani varmaan tietää.  Olimme saarella puoli viiteen asti iltapäivällä ja sitten pääsimme keinumaan aallokkoon.

Tänään lähdimme samalle rantahotellille sukelluskurssia varten. Hotellin pihassa on Padin sukelluskoulutusmaja. Olin aivan innoissani, sillä olen kokeillut joskus 11–12-vuotiaana pullosukellusta Suomessa hallissa ja silloin jo kiinnostuin siitä. Teemme nyt vain sellaisen kolmen tunnin kokeilukurssin. Katsoimme videon majalla ja sitten harjoittelimme altaassa. Huomenna pääsemme mereen! Sukelluksen opetteluun liittyi kyllä ihan valtavasti asioita ja jännitti aika paljon se, että pystyykö oppimaan tarvittavat taidot noin lyhyessä ajassa. Tunsin muuten ensimmäistä kertaa kylmyyttä täällä sukelluksemme jälkeen. Meriosio piti alun perin pitää jo tänään, mutta veneeseen oli tullut yllättäen joku vika, joka piti korjata ennen sitä, joten sovimme, että olisi parempi jos siirrettäisiin se huomiseen. Nyt on tietenkin perhosia aika paljon vatsassa, kun joutuu odottamaan huomiseen asti. Opettaja oli kyllä todella taitava työssään, todella kärsivällinen ja huolellinen.

Myös uusi tuttavuutemme guest houselta, Elizabeth Saksasta, lähti aamulla meidän kanssamme rantaan ja vietti aikaansa siellä koko kurssimme ajan. Elizabeth tuli eilen tänne Nairobista, jossa hän oli kuukauden. Söimme hänen kanssaan hotellilla lounaan ja lähdimme kurssin jälkeen yhdessä Mwenge -markkinoille. Se on paikka, jonne kannattaa mennä, jos haluaa ostaa matkamuistoja.

 

Kaikenlaista kivaa siellä myytiin, ei kuitenkaan mitään sellaista kamalaa turistikrääsää, jota voisi kuvitella siellä myytävän. Myyjien kanssa oli hauska käydä jatkuvia tinkimiskeskusteluita. Tinkiminen on täällä sellainen mukava tapa jutustella ja se on tähän mennessä ollut aina hyvän tuulista. Emme Eetun kanssa ostaneet vielä mitään, koska siellä oli niin paljon kaikkea kivaa: upeita veistoskäsitöitä, joita tehtiin useiden kauppojen ulkopuolella parhaillaan, ompeluputiikkeja ja Tinga Tinga –taidetta esimerkiksi. Elizabeth löysi pari huivia. Kävimme vielä supermarketista hakemassa illaksi mehuja (!!!!) ja banaanisipsejä. Illalla katsoimme yhden huonon elokuvan olohuoneessa muiden talon asukkaiden kanssa.

Terveisiä kaikille ja vaarille synttärionnittelut!