Neljä päivää safarilla: Ngorongoro- Serengeti- Serengeti- Ngorongoro

 

Kolme muuta safaripäivää sijoittui Ngorongoron suojelualueelle ja Serengetin kansallispuistoon (nämäkin Unescon kohteita). Ihan parasta! Huikeita maisemia ja paljon villieläimiä.

Safariimme kuului kolme kokin valmistamaa ateriaa päivittäin, joten aamiaisella aloitimme päivän ja lähdimme sen jälkeen kohti Ngorongoron suojelualuetta, joka on matkalla Serengetin kansallispuistoon mentäessä. Näimme hitusen siitä, mitä tulisimme kokemaan safarin viimeisenä päivänä. Ajoimme kapeita rinneteitä ja koetimme aamuisen sumun läpi nähdä maisemia. Ngorongoron eläimiä emme nähneet paljoakaan tässä vaiheessa, mutta päivän kirkastuessa pääsimme häikäisevistä maisemista nauttimaan. Näimme Maasai-kyliä ja heimolaisia. Vierailu Maasai-kylässä olisi myös ollut maksua vastaan mahdollinen, mutta halusimme ehtiä nähdä mahdollisimman paljon eläimiä.

Serengetin porttialueella nautimme lounasboximme puiden katveessa muiden turistien seassa. Porttialueella oli myös pieni, viiden minuutin patikointikukkula, jonka päällä oli kyllä jälleen kauniit maisemat. Yksi liskokin bongattiin siellä. Pienen kävelyretken jälkeen lähdimme autolla Serengetin porttien sisäpuolelle. Ajoimme suoraa pöllyävää tietä, jonka ympäröivät maisemat olivat savannia, savannia, savannia silmänkantamattomiin joka suunnassa. Serengetin koko on jotain ihan käsittämätöntä, se on kuin pieni valtio (30 000 km2, 80% Tansanian puolella). Joillain alueilla Serengetissä maisema muuttui metsäisemmäksi. Eläimiä näkyi hyvin pian siellä täällä. Monien eläinten suojaväri oli niin hyvä, että niitä oli vaikea esimerkiksi ruohikon seasta erottaa. Servaali oli tämän päivän hienoin bongaus. Gabrieli kertoi että tänään hän näki ensimmäistä kertaa elämässään servaalin loikkaavan. Sakaali oli myös hyvä löytö. Näimme tällä ”game drivella” ainakin paljon antilooppeja, gaselleja, gnuita, puhveleita, paviaaneja, seeproja, norsuja, gepardin kiikareilla kaukana, leopardin ensin kaukana puussa ja sitten ihan lähellä, strutseja ja muita lintuja ja sellaisia eläinlajeja, jotka olivat meille vähän tuntemattomampia. Saatiin Gabrielilta tietoa kaikista kohtaamistamme eläimistä. Mikään ei ole tällä reissulla vielä niin surrealistiselta tuntunut kuin Gabrielin sanat yllättäen: ”I think, there´s a lion.” Hetken päästä näimme muutaman leijonan makoilemassa ja pääsimme autolla lähelle katsomaan. Siinä he olivat, omassa kodissaan luonnossa ja me olimme heillä kylässä! Tällaisissa paikoissa muitakin safariautoja alkoi kerääntyä ympärille.

Mitä tapahtuukaan leijonista noin 50 metrin päässä? Yksi safariauto oli pahasti juuttuneena mutaan. Siellä kuski tietenkin joutui kävelemään auton ulkopuolella. Jonkin ajan kuluttua meidän automme lähti selvittämään tilannetta. Tällä safariautolla ei ollut mitään välineitä selvitä pinteestä, mutta meilläpä oli! Gabrieli sitoi köydet kiinni ja veti auton pois mudasta. Tilanne oli kyllä aika jännä ennen sitä, useampi opas käveli autojen ulkopuolella vaikka leijonat olivat ihan lähellä. Mutta onneksi leijonat olivat laiskalla tuulella ja kaikki hoitui hienosti.

Leirimme oli keskellä Serengetiä ja tällä kertaa ei mikään aidattu leirintäalue. Game driven jälkeen käytiin suihkussa, jonka ikkunasta näkyi seeproja. Suihkussani olikin suurin luonnossa näkemäni hämähäkki. Käskin sitä vain olemaan liikkumatta, mutta jossain vaiheessa katselin muualle ja sillä aikaa se oli ehtinyt liikkua lähelle pyyhettäni. HUI! Aikamoinen spa-elämys. Illallistimme taas, Josephin ruuat olivat tosi hyviä kotiruokia, etenkin alkukeitot herkullisia (korianterikeitto, kesäkurpitsakeitto ja porkkanakeitto). Meille kerrottiin, että yöllä voi kuulua eläinten ääniä, erityisesti hyeenoita ja seeproja on lähellä. Sanottiin, että teltan sisällä tulisi pysytellä. Nukuttiin sikeästi eikä kuultu mitään.

Toista oli tapahtunut toisella leirillä meidän alueen lähellä. Lähdimme sinne aamulla ennen game drivea katsomaan, sillä siellä leijona oli tappanut puhvelin. Siellä katseltiin telttojen vieressä pienen matkan päähän kiikareilla, jossa pari leijonaa ja hyeenoita nyt hiippaili. Ja siellä jossain se puhvelin ruumiskin oli. Ihmettelimme ääneen, miten lähellä leiriä ne ovat olleet, mutta sitten yksi pariskunta vieressä sanoi, että ai me kuvitellaan että toi on lähellä. Leijonat olivat yöllä siinä kohtaa missä nyt seisomme ja yksi leijona oli mennyt leirintäalueen vessaan juomaan!

Aloitettuamme maanantain game driven Serengetissä, hyvin pian näimme yhden safariauton pysähtyneenä. Aluksi näimme sihteereitä (lintuja) ja luulimme auton pysähtyneen niiden takia, mutta kymmenvuotias poika kuiskasi toisesta autosta meille silmät loistaen, että siellä on leijonia! Kiikaroimme muutaman leijonan ja hetken päästä huomasimme että niitä oli ainakin seitsemän. Pian huomasimme tien toisella puolella myös makoilevan leijonan. Muitakin autoja alkoi kerääntyä tielle. Yksi leijona lähti tulemaan meitä kohti ja tulikin ihan lähelle, ylittäen tien. Sitten tuli toinen samaa reittiä, sitten kolmas, sitten neljäs, sitten viides, sitten kuudes… Tätä jatkui. Niitä oli tosi monta naarasta. Olimme innoissamme, kun bongasimme ensimmäisen urosleijonan. Hienoin hetki koitti, kun leijonapentulauma tuli esiin ja käveli samaa reittiä tien toiselle puolelle, ilmeisesti emonsa luo. Heidän matkansa jatkui ruohikossa meistä kauemmas. Tämä oli hyvä aloitus Serengetin toiselle päivälle. Näimme paljon samoja eläimiä, joita edellisenäkin päivänä, mutta nyt näimme gepardin vähän lähempää, tosin hyvin epäselvänä ruohikon seassa, kiikareiden avulla. Leopardeja näimme taas pari kaukana puussa. Virtahevot pääsimme näkemään nyt lähempää, mutta siellä liejussa ne vaan kökötti päästellen ääniä ja heitelleen mutaa päälleen. Krokotiileja näimme myös pari, pahkasikoja, kirahveja ja vieläkin lisää leijonia. Näimme hienoja Leijonakuningas-kallioita, tosin sillä hetkellä ei näkynyt ketään niillä tähyilemässä. Elefanttimarssi nähtiin, pikkuelefantti siellä mukana. Big Fivesta (puhveli, norsu, leijona, leopardi, sarvikuono) olimme nähneet kaikki muut paitsi sarvikuonon. Toivottiin, että Ngorongorossa se viimeisenä päivänä bongattaisiin, sillä siellä sen voisi todella hyvällä tuurilla nähdä.

Ngorongoron leirimme oli 2300 metriä meren pinnan yläpuolella. Hyttysiä ei siis ollut (itse asiassa niitä ei kyllä tuntunut olevan muillakaan leireillä, vaikka oletimme että eniten hyttysmyrkkyä kuluisi safarilla) ja ilma oli kylmä. Maasai-heimolaisia oli vaeltanut kraatereiden lähellä sijaitsevasta kylästä alueellemme. Nämä herrat patsastelivat pihalla ja lähtivät jonkin ajan päästä takaisin vaeltamaan kohti kyläänsä. Maasai-heimolaisia olemme nähneet myös kaupungissa. Maanteillä safarialueiden ulkopuolella ja Ngorongorossa Maasai-heimolaisia saattoi olla tien vierellä hyppimässä ja he usein vilkuttivat meille iloisesti. Pysähtyessämme heidän kohdallaan, he tulivat heti tervehtimään.

Viimeisenä päivänämme pääsimme jälleen nauttimaan Ngorongoron maisemista, tällä kertaa ilman sumua. Ngorongorossa näimme varmaan tuhansia seeproja ja kymmeniätuhansia gnuita, jotka kulkivat valtavissa kilometrien jonoissaan paremmille apajille. Mietimme, että mahtaa olla aika kova jätkä se jonon ensimmäinen gnuu, joka on jo määränpäässään nautiskelemasta paremmasta ruohosta. Antilooppeja oli myös kaikkialla. Hyvin monta puhvelia tuli taas nähtyä. Ja valppaana oleva leijona nähtiin myös. Tämä leijona oli jo valinnut kiintopisteensä seeprojen ja gnuiden suunnalta ja tarkkailimme miten saalistus etenee. Homma meni kuitenkin pieleen ihmisen takia. Autoja alkoi jälleen kerääntyä runsaasti paikalle ja yksi auto ajoi leijonan katseen eteen, jolloin sen kiintopiste katosi. Opimme, että leijona valitsee aina saaliinsa tarkkaan ja saalistusprosessi voi kestää kauan. Ngorongorossa näimme hyeenan nyt vähän paremmin. Olin yllättynyt, miten söpö eläin se oikeastaan on. Vielä suloisempaa oli vastassa, kun yllättäen pysähdyimme ja Gabrieli osoitti automme viereen ruohikkoon, jossa oli kaksi hyeenan pentua nukkumassa. Ngorongorossa näimme lisää virtahepoja, ja yhden niistä maalla syömässä ruohoa.  Sarvikuonot valitettavasti missasimme. Ne ovat erittäin uhanalaisia ja salametsästystä esiintyy edelleen. Gabrielin mukaan niitä olisi Ngorongorossa enää noin 20 yksilöä jäljellä. No, onpahan sitten tavoitetta, jos joskus toiselle safarille pääsee. Olisin kyllä milloin tahansa valmis lähtemään uudestaan. Toisella kerralla varmaan katselisi jo hieman kokeneemmin silmin ja voisi tehdä paremmin itse eläinlöytöjä. Safari oli todella hintansa veroinen, ainutlaatuinen elämys! Automatkalla takaisin Moshiin tuli jo ikävä niitä kaikkia eläimiä, jotka vaikuttivat voivan siellä isossa kodissaan hyvin.