Pakenen

Siitä asti kun muutin asumaan yksin olen ollut menossa. Kokoajan. 

Tänään olen ollut kokopäivän kavereiden kanssa. Heräsin kymmeneltä ja lähdin puoli yhdeltä kaverille pelaamaan. Kotiin tulin vasta ilalla kuuden jälkeen. Ja vielä seitsemän jälkeen yksi kaveri tuli käymään iltateellä. Jäin yksin yhdeksän aikaan. Olin siis koko päivän sosiaalinen. Kaverini lähdettyä se iski aivan yhtäkkiä, yksinäisyys. Ensimmäistä kertaa yksinasumiseni aikana tunsin olevani yksinäinen.
Välillä tuntuu että pitäisi rauhoittaa ja olla kotona enemmän, aina se jää vain ajatukseksi.  Nyt tajusin miksi. 
Pakenen. Olen mahdollisimman paljon mennossa, että koti aikaa jää lyhyeksi. Jotta ei tarvitsi olla niin kauan yksin. Menenminen on pakkokeinoni. Tein samaa teininä kun pidin äitiä rasittavanana, pakenin menoihini. 

En pelkää olla yksin ja välillä on mukavaa olla ihan yksin, ei tarvitsse huomioida ketään (paitsi kissat). Kumminkin kaipaan ihmisiä ympärilleni ja tähän asti olen aina asunut jonkun kanssa. Kaipaan sitä että ilalla saa käpertyä jonkun kanssa sohvalle, katsella lempi tv-sarjaa ja ketoa päivästään. Kaipaan sitä, että joku on kokoajan läsnä. Kaipaan sitä tunnetta kun odottaa toista tulevaksi kotiin. Kaipaan oven kolahduksia aamuisin toisen lähtiessä töihin. Kaipaan sitä, että saa laittaa ruokaa kahdelle ihmisille. Kaipaan sitä kun keskellä yötä herää, ja huomaa toisen nukkuvan rauhallisena siinä vieressä.

Hassua huomata kaipaavansa aivan arkisia asioita, vaikka aluksi olin innoissani siitä että saan asua yksin. Vaikka on yksin asumisessa paljon hyviänkin puolia.

Pidän siitä, kun saan ostaa juuri sellaisia huonekaluja kun haluan.

Pidän siitä kun saan laittaa niin moneen ruokaan tomaattia kun vain haluan. Pidän siitä kun saan mennä nukkumaan juuri silloin kun huvittaa. Pidän siitä kun asuntoni sotku ei häiritse ketään muuta kuin itseäni. Pidän siitä kun saan kasata vaatteitani ihan mihin haluan. Pidän siitä kun saan nukkua leveästi. Pidän siitä kun saan pitää tyttöjeniltoja, niin usein ja äänekkäästi kuin haluan. Pidän siitä kun minulla vihdoinkin on kaksi ihanaa kissaa.

Nämä karvalapset pelastavat silloin kun olo tuntuu yksinäiseltä. Mikään ei piristä niin hyvin kuin kuuma teekuppi, viltin alla käpertyneenä kahden kissan kehrätessä sylissä.

355 – Kopio.jpg

354.jpg

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä

Muuan hymy

Tapahtui eräänä päivänä, eräässä illanvietossa tyttöporukalla, eräässä paikassa, eräässä tietyssä kaupungissa. Ja kaiken sai aikaan muuan hymy.

Oltiin tyttöporukalla viettämässä iltaa ihan niin kuin useina kertoina aikasemmin. Porukassa tuli puhetta, että haluasin miehen ja tytöthän päättivät sitten etsiä minulle sellaisen. Päädyimme sitten monen mutkan kautta viettämään iltaa erääseen baariin, joka on kyllä varsin viihtyisä ja mukava, mutta ikäjakauma on usein reilusti yli 30. Miten tälläisestä baarista (tai oikeastaan oluthuoneelta) voi muka miehen löytää jos ei halua setää?

Siinä aikamme istuttua, ystäväni sitten kysyi minulta: ”Mitäs mieltä olet tuosta pokesta?” Ihan kiva.

Rupesin sitten tarkemmin katselemaan tuota ”pokea” ja huomasin miehessä aika tyrmääviä piirteitä, niin kuin leuka. Siis täydellinen leuka (myös muitten mielestä) ja jos leuka voi olla seksikäs niin se leuka taatusti oli. Tuon seksikkään, miehisen ja ihanan leuan seurauksena aloin sitten miettimään onko poken iskeminen edes luvallista. 

”Kaikki sitä tekee.” Tytöt sanoivat. 

Ai. En mä vaan koskaan.

Ja sitten se tapahtui. Hymy. Se poke hymyili ensimäistä kertaa illan aikana ja olin myyty.

Kaverilta löytyi laukustaan kalenteri ja kynä. Aloin sitten kirjoittamaan viestiä tuolle pokelle kalenterista revitylle sivulle. Se viesti meni kutakuinkin näin:

Moi! Kiinnitit huomioni, koska sinulla on upea leuka ja ihana hymy. Jos olet vapaa ja kiinnostaisi vaikka kahvi niin soita tai tekstaa.

Lappuun jätin tottakai nimeni ja puhelinnumeroni. 

Kun lappu sitten oli kirjoitettu aloimme kytätä sopivaa hetkeä. Se sitten tuli ja kipitin viemään lapun pokelle. Tässä ois sulle tällänen.  Annoin lapun (poke ei vielä lukenut sitä) ja vastaukseksi sain niin upean hymyn, että se oli vetää polvet veteliksi. Minä kiidin ulos baarista ja tuumailin siinä sitten ulkona odottavan kaverin kanssa, että tälläisiä pitää tehdä useammin. Siirryttiin sitten vähän sivumalle odottamaan vielä yhtä kaveria, joka oli jäänyt sisälle vakoilemaan mitä tapahtuu. Poke oli lukenut lapun (hymyillyt paljon ja upeasti) ja näyttänyt sen vielä työkavereilleen.

Poistuttiin kaikki paikalta, ja nyt sitten vain odotellaan puhelinsoittoa. Vaikka en kyllä hetkeäkään usko, että niin upea mies olisi vapaa. Eikä haittaa vaikka sitä puhelinsoittoa ei tulisikaan, sillä se hymy yksinään riitti palkioksi.

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Höpsöä