Sateinen Madrid
Sateinen Madrid
Sunnuntaina hypättiin luotijunan kyytiin Alicantesta ja kahden puolen tunnin matkan jälkeen saavuimme Madridin rautatieasemalle. Autolla tätä matkaa olisi saanut tehdä ainakin puolet kauemmin ja reitti on kuulema tylsä, suoraa tietä, ei mitään erikoista nähtävää matkalla. Luotijuna oli meille se vaihtoehto 5-vuotiaan junahullun pojan takia. Kotona Vantaalla tulee usein pyyntö, lähdetään katsomaan junia. Nyt oli pakko testata luotijuna, kun sellainen oli täällä mahdollista. Kahden aikuisen ja yhden lapsen edestakaiset matkat oli vähän reilu 150 €. Majoitus suurin piirtein samaa luokkaa kolmelle yölle neljän tähden hotellissa.
Hotellin valitsin summan mutikassa, katsoin muutaman arvostelun ja päädyin Novoteliin. Hotelli sijaitsi San Pascualissa, ei missään ydinkeskustassa. Bussi numero 53 kulki keskustaan ihan nurkaan takaa ja ne meni usein. Sunnuntaina tuli lähinnä tutustuttua lähialueeseen, käveltiin ja ihmeteltiin alueita lähellä Parque de Las Avenidasin metron kulmilla ja tehtiin ostoksia. Maanantaina mentiin bussilla 53 Puerto de Solin aukiolle ja käveltiin tihkusateessa päämäärättömästi Gran Viaa. Ketjuliikkeet on miltei samat kuin täällä Alicante/Torrevieja kulmilla, joten sen verran käytiin sadetta pitämässä, että katsatsettiin jokunen urheilukauppa ja Primark. Tämä olikin suurin näkemäni Primark! Neljä kerrosta ja todella kaunis rakennus. Takkia ei sieltä pojalle löytynyt, muutama heräteostos pojalle tuli tehtyä. Nopea käynti, t-paita, housut, shortsit ja Madrid <3 kukkaro, kassalta ulos alle 10 minuutissa. Sovittiin pojan kanssa, että hän saa tuhlata omat rahansa lelukaupassa ja ne oli kiven takana. Navigaattorin avulla löydettiin pari lelukauppaa, toinen robotiikkaa myyvä lelukauppa ja toinen keskittynyt enemmän vauvoihin. Lelukauppoja ei löytynyt, poika tottunut Polyn ja Don Dinon valikoimiin, joissa on vaikka mitä lelua ja ennen kaikkea Legoja. Päädyttiin sitten El Corte Inglesin leluosastolle ja sieltä poika sai tuhlattua rahat pois taskusta polttamasta. Sataa tihkutti koko ajan.
Tiistaina herättiin jopa vielä viheliäisempään päivään, lämpöasteita taisi olla peräti kuusi ja satoi reippaasti. Aina kun katsottiin, että nyt vähän taukosi, kun päästiin ulos satoi kahta kauheammin. Yritin katsoa meille jotain kivaa tekemistä sisätiloissa, sitä ei löytynyt. Tiistaina olisi illalla päässyt ilmaiseksi El Prado museoon, mutta kun ollaan isommassa kaupungissa, sinnekin on aina jono.. Aamu startattin hyppäämällä bussiin ja ajettiin Goyan alueelle, vettä satoi rivakasti ja vitsit oli vähissä. Mentiin sitten aamupalalle Goyan El Corte Inglesille, muutama muukin paikallinen oli saanut saman ajatuksen. Mahduttiin kuitenkin sekaan ja mentiin aamiaiselle. Ruokalistasta löysin tuhdin aamiaisen pannukakkuja, pekonia ja munia. Annos ranskalaisten ja kahvin kera.. Perunaa, kasvistahan se on sekin. Mies otti kinkkutäytteisen tortillamunakkaan ja lapselle churroaamiainen kaakaon (ColaCaon) kera. Hyvää oli ja todella tuhtia. Olisivat laskuttaneet meitä 5 €:n verran, mutta pyysin tarkistamaan laskun ja ilolla maksoin alle 15 €:n laskun. Kahvi ja toasti olisi lähtenyt 2,5 € hintaan. Ei edes useimmissa epäviihtyisissä paikoissa saa näin edullista settiä. Pidettiin sadetta ja vaellettiin katuja. Tuumaustauko pidettiin ja lähdettiin hotellille odottamaan, että pahin sade menee ohi. Ei mennyt. Illemmalla lähdettiin metrolla liikenteeseen ja mentiin Operan pysäkille. Käveltiin muutama sata metriä ja oltiin jo saatu kengät kasteltua. Navigaattori ei pysynyt perässä pienillä kujilla ja kaduilla.. Luovutettiin ja lähdettiin taas kahville, monennetko kahvit olikaan tiistaina.. Uusi toimintasuunnitelma ja päädyttiin San Miguelin kauppahalliin. Sinne oli päätynyt moni muukin, saatiin ihania tapaksia, silmänruokaa ja fiilis oli siellä ihan katossa. Paljon muitakin nälkäisiä ja janoisia kulkijoita. Ihmiset kulki viinilasin kanssa tiskiltä toiselle ja maisteli paikallisia herkkuja. Hinnat lähti eurosta ylöspäin tapaksissa.
Keskiviikkona jo oli paluu kotiin aamupäivällä, joten visiitti jäi lyhyeksi. Jatkuva sade söi mielialaa, mutta oli mukava reissu. Kukaan ei tullut kipeäksi, vaikka jalat kastui vähän väliä. Ihmiset olivat mukavia ja mielellään kertoivat Madridista. Olivat ylpeitä kaupungistaan. Oma kielitaito ei espanjaksi vielä ole kovin laaja ja monet paikalliset eivät puhu espanjaa, joten tarinat menivät vähän ohi. Mukavia ja ystävällisiä, ainakin kun yrittää selvitä espanjaksi. Luotijunalla takaisin Alicanteen nähtiin luntakin. Viimeeksi nähty lunta varmaan vuosi sitten Suomessa. Maa oli ihan valkoinen matkan puolivälin paikkeilla.
Alicantessa oli sentään lämmintä ja aurinkokin pilkahteli. Kyllä se vaan se meri ja palmut on minulle mieluisin maisema Espanjassa. Nyt ollaan Espanjan kotona viimeisiä hetkiä. Tällä erää varmaankin viimeisen kerran laitan postausta, parin yön kuluttua palataankin takaisin Suomeen. Voi sitä paniikin määrää tässä pakkaillessa, on jo olokin ihan haikea. Kyllä tämä Torrevieja tai koko Alicanten seutu on tullut niin rakkaaksi tämän irtiottomme aikana. Kukaan ei kertonut kuinka helppo tänne on tulla ja miten vaikea lähteä. Paluuta vähän helpottaa, että ollaan alkuun vain viikonloppu Suomessa ja maanantaina lähdetäänkin jo Saksan maalle kolmistaan. Tänne lähdettäessä myytiin auto ja nyt yritetään saada uusi käytetty auto Saksasta, helposti ja huokeasti. Saksaa ei osata sanakaan. Tästä voi tulla taas pientä säätöä. Laitan sitten blogiin kuulumisia. Kiitos sinulle, toivottavasti sait jotain ideoita tai inspiraatioita jos suunnittelet irtiottoa jossain kohtaa elämääsi. Voisiko maisemien vaihto olla sinun juttusi tai jokin muu sinulle tärkeä asia. Jännittihän tänne lähteä, mutta kaikki meni paremmin kuin ikinä uskalsin edes toivoa. On jotain mitä muistella. Kiitos.