Valoa ja visiittejä

Sangriaa, churroja ja tapaksia

​Viiden viikon aikana meillä on ollut väkeä, ystäviä ja sukulaisia on lähtenyt ja tullut saman päivän aikana pahimmillaan ja parhaimmillaan. Onnekkaita ollaan oltu, 10 ihmistä halunnut tulla tervehtimään meitä ja ottamaan samalla miniloman etelässä viiden viimeisen viikon aikana. On ollut helppo laittaa tarjottavaa, jotain paikallista maisteltavaa, menu on vähän vaihdellut, mutta pullo jos toinenkin viiniä on nautittu, sangriaa tarjoiltu ja pieniä eväitä. Markkinoilta ollaan haettu tuoreita, auringon rakastamia ja ah, niin edullisia vihanneksia ja hedelmiä. Tortillaa, chorizoa, oliiveja, kinkkua, katkarapuja, juustoja ja milloin mitäkin naposteltavaa. Ruoka on edullisempaa ja juomat lähes ilmaisia. 

 

Zenia Boulevardin ostosparatiisissa on tullut käytyä lukemittomia kertoja ja kelpaahan sitä esitellä. Mielestäni Alicaten ostarit ei ole Zeniaa parempia. Sieltä saa kaikkea kaikille tyydyttämään ostostarpeita, kaikki ovat käyneet Primarkissa ja ruskeita paperikasseja on ilmestynyt jokaisen mukana. Kiinakauppojen paratiisihan tämä Torrevieja myös on ja niissä on vierailtu myös tiuhaan. Habaneras ostarin lähellä olevat kiinakaupat ovat pimeitä, ahtaita ja ankeita. Tässä lähellä Grand Bazar El Chozo tms. on siisti ja valoisa iso kiinakauppa Avda Nobelilla lähellä Suomi-kauppaa. Kaikki lomailijat ovat halunneet nauttia rantaelämästä, vaikkei täällä niin lämmintä olekaan ollut. Iltapäivällä kahden aikaan yleensä on lämmintä ja tuulelsa suojaisessa paikassa on saanut tuntea kesän, siis se kesä joka jäi puuttumaan Suomesta vuonna 2017. Rannat ja puistot on esitelty moneen otteeseen, oma lapsi niissä viihtyy erityisen hyvin ja mielellään poika leikkisi hiekkaleikkejä vaikka joka päivä. Toisinaan mennään toppatakissa ja toisena päivänä ilman takkia. Tänään ystävänpäivänä oli asteet jo +20 asteessa, mutta aamu oli vielä todella kylmä. Toppatakissa lähdin pinkille suolajärvelle viettämään aikaa, mutta sai melko pian heittää nutun pois. Meidän 5-vuotias herra kokeile pyörällä ajoa ilman appareita ja oli vähän kuumat oltavat juosta nurmikolla tasapainottaa pyörää, pitää kiinni ja toisinaan itse ohjata pyörää.. huh. Kadut on niin kapeita ja on paljon kuoppia ja pudotuksia, että oli helpompi pyöräillä puistossa. Lapsen kanssa täällä on niin kiitollista olla, lähes aina on hyvä sää ja lapsi on onnellinen pienistä asioista rantaleikeistä, puistossa käymisestä ja vaan hengailusta rantakallioilla tai rannoilla. Tosin tämä temperamenttinen matkaopas jo tokasi jossain vaiheessa, että ei kannata rantakallioille mennä siellä on vain koirankakkaa ja lasinsiruja. Zenialla matkaopas huusi kovaan ääneen, että vihaa Primarkia. On raukka joutunut siellä muutaman kerran pyörimään. Pelkkä ulkona oleminen on valohoitoa parhaimmillaan ja ihmetystä herättää kukkivat puut, pensaat ja kasvit tähän aikaan vuodesta. Markkinoilta aina pitää ottaa vähän churroja maisteltavaksi ja markkinoitahan täällä alueella on jossain jotkut joka päivä. Itse olen käynyt vain perjantain Torreviejan markkinoilla, sunnuntain peltomarkkinoilla Guardamarin kupeessa ja keskiviikon La Matan markkinoilla Helmikuun alussa olisi ollut tilaisuus käydä joka vuotisilla keskiajan markkinoilla Orihuelassa, mutta aika ei riitä kaikkeen ja silloin oli siitä harvinainen hetki, että täällä taisi jopa sataa. Sadetta ei ole onneksi monta kertaa ollut tämän 4 kuukauden täällä olomme aikana. 

Sunnuntaina vein aamuyön tunteina viimeiset vierailijat tällä erää kentälle. Tuntui, että he olivat tulleet vasta eilispäivänä, muutama hassu lomapäivä meni niin nopeaan. Hauskaa on ollut, ihanaa kun on huomannut, että miniloma on täällä tehnyt tehtävänsä, se valo ja lämpö on saanut ihmiset rentoutumaan ja unohtamaan hetkeksi arkiset murheet kotona Suomessa. Sunnuntaina lähdetiin katsomaan karnevaaleja keskustan kaduille, oli taas hurjan paljon esiityjiä, toinen toistaan hienompia asuja, joita on varmasti monen monta tuntia valmisteltu tätä esintyymistä varten ja pieniä lapsia sitkeesti esiintymässä monen tunnin juhlinnassa. Tämä oli vasta starttia, ensi lauantaina 18.2.2018 viikko huipentuu illan karnevaaliin. 

Hiljainenhan tämä kylä muuten näin talvesta on, onneksi ei ole kukaan tullutkaan bilelomalle, voisi olla tähän aikaan vuodesta pettynyt. Ollaan navigaattorin avulla käyty turhaan kokeilemassa monen tapaspaikan ovea ja ne ovat olleet suljetut. Helpompi ostaa kotiin herkkuja ja tarjota niitä vieraille, netistä olen löytänyt Carloskokki.comin sivulta hyviä ohjeita, viimeksi taidettin tehdä doradaa suolakuoressa. Puistoissa ollaan käyty varsinkin Eurooppapuistossa viime aikoina, sieltä pari kuvaa viime reissulta.

Maanantaina olikin sitten puhtaasti koulun merkeissä oleva päivä. Tässä samalla perhelomaa viettäessä olen avoimen yliopiston kursseja suorittanut 2 kappaletta. Nyt on loppusuoralla Yrittäjyys ja Innovaatiot-kurssi ja ryhmätyö saatiin kasaan ennen iltapäivän esitystunteja, yhteensä 12 ryhmätyötä esitettiin, joukossa omamme. Nyt pitäisi saada vielä kasaan oppimispäiväkirja tai portfolio. Reilun parin kuukauden päästä olisi edessä paluu Suomeen ja töitäkin olisi löydettävä. Tänään laitoin ensimmäisen hakemuksen matkaan, olisi juuri minulle sopiva pesti. Yritys ei ehkä ole sitä mieltä, että minä olisin sopivin pestiin. Kävin nimenomaan katsomassa tietyn yrityksen sivulta onko heillä mitään avoinna olevia paikkoja ja oli, juuri minulle sopiva ja aikaa haun loppumiseen oli kaksi päivää. Ehkä tämä olikin juuri tarkoituksella sopiva minulle? Hyvää ystävänpäivää! Jos ikinä koskaan mietit, että haluaisit tehdä jotain muuta kuin sitä mitä nyt teet, niin mene kohti unelmia. Niin minäkin tein, eikä kaduta yhtään. Olen niin onnellinen täällä perheen kanssa viettäen laatuaikaa ja tapaan ystäviä ja sukulaisia ehkä enemmän kuin kotimaassa ollessa. Omat vastoinkäymiset ne on täälläkin, mutta kun on kiitollinen siitä mitä täällä on ja pääsee vaikka joka päivä rannalle kuulemaan meren rauhoittavaa kohinaa, on lähes aina aurinkoa tai ainakin valoa ja kauneutta niin tulee taas hyvä mieli. Onni on omissa käsissä.