MIKÄS TÄMÄ TÄMMÖINEN ON?

Heippa vihdoin rakkahat tirkistelijät! 

Mun on jo pitkään ollut tarkoitus alkaa kirjoittaa TÄTÄ. Blogi tuntuu sanana niin vieraalle, etten vielä uskalla edes kirjoittaa sitä tuohon, mutta eiköhän se tässä ajan saatossa vielä luonnolliseksi muutu. Nyt tuntuu turvalliselle kirjoittaa TÄNNE ja kutsua ihmisiä lukemaan SITÄ SIELTÄ.

Tänään osuvasti bongasin Julia Toivolan aloittaman listan kysymyksiä, jossa peräänkuulutettiin inhimillisyyttä kiillotettujen kuvien alta. Ja sekös mua riemastutti!

”MITÄS NYT, MITÄ KUULUU?” -postaus meinaan sopii kimmokkeena mun ensimmäiseen TÄHÄN TÄMMÖSEEN kuin napit nallen päähän, joten let’s go ja sitaatit suoraks!

Mitä oikeasti kuuluu?

Mulle ihan oikeasti kuuluu aikas tosi hyvää – arkista ja tasapainoista hyvää. Tottakai oon yhä välillä yhtä turhautunutta PMS-mörköä ja mitä lie kiukkupöksyä, mutta ne kuuluu osana tähän juttuun nimeltä elämä.

Tää kaikki on sellaista, josta pari vuotta sitten haaveilin. Hiljalleen sitä taas on alkanut muotoutua uusia haavekuvia, joita kohti sitä sitten seuraavaksi saa suunnata.

Koen miellyttävänä ajatuksena, että saan vastaisuudessa huhuilla tänne haaveita ääneen. Uskon, että asiat alkaa tulla luo, kun niistä uskaltaa mainita muille. Uskotko sä, vai pidätkö moista ihan huuhaana?

Tällä hetkellä mulla siis onnekkaasti on vakituinen työpaikka, hyvä parisuhde, kaks rakasta (ja hetkittäin raskasta) lemmikkiä, kiva koti, sukulaissuhteet kohdillaan ja ikiomia mielenkiinnon kohteita, jotka pitää mun mielen mukavana.

Pitkään mun oli hankala hyväksyä sitä, että asiat voi todella vain olla hyvin. Mutta kappas perhana, niin ne vaan voi. Oleminen kunniaan ja myrkylliset opitut ajatusketjut hus ja pois.

”Kaikki ihan oikeasti on jo aikas hiton hyvin, vaikka se sua liian vaaleenpunasena ajatuksena oksettaiskin.” -tarlis

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Melkein vuoden päivät oon tehnyt myyjän töitä. Koen olevani siinä luontaisesti hyvä. Se on tervetullut fiilis. Stressittömyys ja helppous on ollut tähän elämänvaiheeseen hirmuisen puhdistavaa – suosittelen. Nyt alkaa kuluneen vuoden ansiosta taas tuntua, että on tilaa myös uusille tuulille ja haasteille. Mitä lie ne sitten tulevatkin olemaan? Jännityksellä sitä odotan.

Viime kuukausina oon pohtinut paljolti myös sitä, että miten saisin tuotua luovuutta takaisin päivänvaloon. Oon nyt nimittäin kuluneen vuoden aikana laittanut vakan alle sen puolen itsestäni tyystin.

Tiedän, ettei se suoranaisesti teatteria tule olemaan, mutta jossain muodossa sen on saatava pulputa ulos. Olkoot se sitten esiintymistä jossain muussa muodossa, maalaamista tai musiikkia. Aika tulkoon neuvoineen. Uskon vahvasti, että Taideakatemian teatteriopinnoilla oli joku tarkoitus, mutta se selvitköön myöhemmin. Mulla on jännä fiilis, että TÄÄ saattaa auttaa mua. Toivon vakaasti ainakin niin.

”Ajallansa kaikki, kunnes lopulta on vaan aika lopettaa vitkuttelu.” – tarlis

Parisuhde/perhe/ystävät?

Elelen ja asustelen aivan ihanan miehen kanssa. Meidän ilona täällä on 4kk vanha koiranpentu, Ämmi ja 13-vuotias kissamamma, Minni.

Oon saanut suvun lähelle monen monituisen vuoden tauon jälkeen. Sen luoma turva on saanut mut kovin perustyytyväiseksi ja jalat tukevammin maan pinnalle.

Ystävistä oon niin kovin kiitollinen. Mulle kovin tärkeitä on niin mun oma rakas pieni tukiverkko, joiden kanssa voin olla 100% oma itseni kuin mun elämään ilmestyneet ihanat pienet yhteisöt, joiden tuomat erilaiset ihmiset viehättävät mua vahvasti ja tuovat musta selkeesti myös uusia puolia esiin.

”kannattaa olla tarkkana, kenet lähelleen päästää,sillä sitä tuppaa muistuttamaan viittä lähimmäistä ihmistään.” -joku fiksu

Harrastukset/hyvinvointi?

Tähän mun tekee lyhyesti ja ytimekkäästi vastata, että fu-tis. Herrajesta, että on tehnyt hyvää palata juurilleen. Musta ihminen on aina kauneimmillaan silloin, kun tekee intohimoisesti jotakin. Silloin ei ehdi pohtia ja peilata itseään yhtään. Jalkapallo saa sen mussa aikaan.

Multa unohtuu (lähes) kaikki itsekritiikki ja normaalisti liian rasittavan herkät aistimiset ympärillä olevien fiiliksistä jää hetkeksi aivan unholaan. Se tunne, kun saa vain olla, on niin älyttömän huumaava. Ai että!

Inspiroi eniten/vähiten?

Linkitän tuon aiemman kysymyksen nyt näppärästi tähän kohtaan, sillä mua inspiroi hyvinvointi kaikkinensa, jotta elo ois mahdollisimman mielekästä. Psykologia kaikissa sen muodoissaan saa mut tyystin unohtamaan muun maailman ympäriltä ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisempänä on visuaalisesti kauniit asiat.

Vähiten mua inspiroi negatiiviset ihmiset, käytöstapojen puute, epäoikeudenmukaisuus ja kapeakatseinen moukkamaisuus.

”muista aina, että sulla on kaksi korvaa ja vain yksi suu.” – m. haapasalo

Tällä hetkellä syön/katson/luen?

Epäterveellisesti, mutta viime vuoden puolella opitut tavat onneksi kulkee mukana mukavasti. Pentu-aika ja talvi sai otteen lipsumaan, mutta en mä koe sen juuri lainkaan haitanneen.

” Aivan sama, ihan sama.”-minä niin kauan ku muistan

Oon havahtunut katsovani todella paljon kauniita asioita. Niihin mun katse vaan kiinnittyy. Ennen pidin sitä pösilönä piirteenä. Nykyään arvostan sitä. Se on iso osa mua ja sillä selvä. Tietty myös tuijotan hömppää telkkarista ja netflixiä – taustalla pyörii lähes päivittäin Frendit.

Viime aikoina on lukeminen jäänyt, mutta syksyllä päätin ostaa yhden kirjan per kuukausi ja siihen tapaan pitää kyllä palata.

Päällimmäisenä sieltä on jäänyt mieleen Tunne lukkosi ja Läsnäolon voima. Suosittelisin kaikkien lukemaan ne, kuten kaikki muutkin tuppaavat suosittelemaan. Siihen on syynsä.

”meissä kaikissa elää pieni lapsi, joka vain haluaa tulla huomioiduksi.” -toivottavasti mahdollisimman moni

Mitä odotan?

Kesää, luovuuden puhkeamista ja sitä, että TÄÄ muuttuis luontevaksi ja malttaisin odottaa sen verran voidakseni POSTATA seuraavan BLOGITEKSTIN uusien kuvien kera. Nyt oli sen verran jännä&hoppu saada tää eka kirjoitettua alta pois, että tästä tuli nyt tämmönen söpöhkö pitkä tekstipötkö.

RAKKAUDELLA, TARLIS

Kiitos, että luit. <3 Lähetä ihmeessä mulle viestiä, mitä meinasit tai kommentoi alle.

Kommentit (2)
  1. Tarlis, musta on niin ihanaa et kirjoitat näitä sun juttuja kaikkien nähtäville. Mä koko ajan kuvittelin kuulevani tän kaiken sun kertomana <3 Sä olet ihana ja niin valoisa. Kiitos (kun olet) :* -Elina

    1. Kiitos kaunis huikeista sanoista! Sinä senkin kullannuppu ❤️ Ja ihana kuulla, että tää kuulostaa aidosti multa. 🤭

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *