Mistä kaikki alkoi?

Se oli aivan tavallinen työpäivä.

Aamulla vein lapsen hoitoon, ajoin töihin ja tein työni. Työpäivän päätteeksi sanoin siistijälle ”Huomiseen!” ja lähdin kotiin. Sen jälkeen en muista toviin mitään. Itseasiassa en muista koko päivästä kuin vieneeni lapsen hoitoon ja mattoa imuroineen siistijän.

Olin kaatunut matkalla parkkipaikalle. Kukaan ei nähnyt kaatumista, mutta todennäköisesti olen lentänyt selälleni kuin Aku Ankka astuessaan banaaninkuoreen. Olin hakenut tavaroitani toisesta rakennuksesta todennäköisesti kaatumiseni jälkeen. Olin ajanut autolla takaisin lähtöpisteeni luo ja mennyt sisälle. Olin kertonut, että päähän sattuu ja on outo olo ja epäillyt kaatuneeni ja lyöneeni pääni. Sen jälkeen olin alkanut kysellä, mikä päivä on ja mitä kello on. Olin ollut itkuinen ja sekava. Työkaverit soittivat ambulanssin.

Tuosta äskeisestä en muista mitään. Elämästäni katosi 20 minuuttia täysin. Osan ajasta olin todennäköisesti tajutonkin. Sumun taakse katosi kokonainen työpäivä. Ja kahdenkymmenen kadonneen minuutin jälkeen muistan vain väläyksi seuraavasta puolestatoista tunnista. Vasta ambulanssimatkan aikana aloin muodostaa taas yhtenäistä muistikuvaa.

Tärskystä alkoi uudenlainen vaihe elämässäni. Liki kolme kuukautta myöhemmin voin vain toivoa, että tämä on vaihe, eikä uudenlainen elämä. Sain jonkinlaisen aivovamman. Tähän mennessä otetuissa magneettikuvissa ei ole löydöksiä, jotka yksin selittäisivät oireeni, mutta neuropsykologisissa tutkimuksissa todettiin minun olevan niin väsyvä, ettei kuntoutus ole tarkoituksenmukaista. Väsyisin siitä enemmän kuin siitä on hyötyä.

Niin minusta alle 4-kymppisestä kolmen lapsen perheen äidistä tuli potilas. En kestä lasten leikin ääniä kuin hetken. En voi imuroida äänen ja heiluvan liikkeen vuoksi. En pysty kävelemään postilaatikolle ilman rollaattoria. En osaa päättää, mitä ruokaa tänään tehtäisiin. En pysty ajamaan autoa. En pysty hakemaan lapsia hoidosta tai kuljettaa heitä harrastuksiin. En pysty punnitsemaan kasviksia kaupassa. En osaa täyttää veroilmoituksen matkakuluja. En pysty tehdä käsitöitä. Tarvitsen yöunta 11-12 tuntia yössä enkä silti meinaa herätä.

Ja minä pelkään, etten enää koskaan osaa mitään ilman apua.