Aikamoinen kesä

Heinäkuu vetelee viimeisiään ja vaikka elokuu vielä kesäkuukausia onkin, niin syksy tekee vääjäämättä tuloaan. Tämä kesä, joka ei säiden puolesta ollut edes kovin kesäinen, on ollut kuitenkin mieleenpainuvin suvi hetkeen. Toivottavasti tämä asenne ja nämä fiilikset jatkuvat vielä lehtien kellastuessakin.

Taas olen löytänyt monta asiaa joita en ole aiemmin tehnyt tai kokenut:

– olen maksanut luottokorttini (jatkuvasti saldoa vuodesta 2009 lähtien) ja säästänyt ensimmäisen oikean hätävararahastoni.

– olen käynyt Lissabonissa ja rakastunut kaupunkiin.

– olen eronnut ensimmäisestä ihmissuhteestani ja lisäksi vielä ollut erosta päättänyt osapuoli.

– olen lopettanut tupakoinnin kaksi päivää ennen lomaa ja ollut onnellinen lomalainen.

– olen käynyt turistina omassa kotikaupungissani (näitä kertoja pitää tulla lisää!).

– olen todennut että haluan sittenkin säännöllisen elämän (30, syytän sinua tästä!).

 

Varmasti vielä muitakin asioita on ollut, tässä kuitenkin ne päällimmäisiksi mieleen jääneet. Olen ollut erittäin, erittäin onnellinen ja erittäin erittäin syvästi surullinen. Olen nähnyt kaiken kirkkaasti ja seuraavassa hetkessä luullut sekoavani. Olen laskenut numeroita ja maksanut velkaa ja tuijottanut nettipankkia ja silti pystynyt syömään ulkona ja nauttimaan lomasta ja pysymään budjetissa. Olen imuroinut ja itkenyt, tiskannut ja itkenyt, pessyt vessaa ja itkenyt. Olen lopettanut ensimmäisen seurustelusuhteeni, en vihasta vaan rakkaudesta. Olen katunut eroa ja ollut siitä iloinen. Olen menettänyt kaiken ja sen jälkeen todennut saaneeni enemmän. Olen pohtinut itseäni ja elämääni enemmän kuin ikinä. Olen todennut että joihinkin asioihin ei voi vaikuttaa mutta toisiin taas voi ja päättänyt käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni. Olen nähnyt uusia paikkoja sekä vanhoja paikkoja uudella tavalla. Olen oppinut, iloinnut ja innostunut. 

 

Hei hei heinäkuu ja kesä, oli mahtavaa kanssanne!