Tasapainoilua

13.11.2014 yenney_

Minimoi

Pitkälle kaksikymppiseksi olin aikamoinen sekasotkussa eläjä. Tai lähinnähän asian tilaa kuvasi ”hallittu kaaos”, sillä siivouksen jälkeen kaikki tavarani olivat kadonneet mystisesti vaikka hetki sitten tiesinkin tarkasti missä kasassa mikäkin ponnari tai sukka oli. Pikkuhiljaa tämä kuitenkin muuttui, ja yhtäkkiä huomasinkin nauttivani järjestyksestä.

Tähän on saattanut olla syynä muutot, joista muutama suuntautui myös Suomen ulkopuolelle. Varsinkin ulkomailla asuessa ei tavaraa voinut ottaa mukaan kuin tietyn verran, joten tavaramäärä karsiutui pakosta. Kotiin palatessa taas huomasin omistavani paljon tavaroita joita en ollut kaivannut tai joiden olemassaoloa en ollut enää edes muistanut. Nämä tapahtumat ovat varmasti olleet alkusyynä minimalismilleni.

Alkuun en edes tiennyt koko käsitteestä minimalismi, tunsin vain halua karsia tavaroitani ja säilyttää vain tärkeät asiat. Tämä tapahtui ehkä kolme-neljä vuotta sitten. Olin ehtinyt tekemään jonkinlaista karsintaa jo muutamaan kertaan ennenkuin törmäsin (internetissäpä tietysti) käsitteeseen minimalismi ja sitä käsitteleviin blogeihin. Siitä alkoi varsinainen inspiraationi: olin löytänyt suunnan!

Olen näiden vuosien varrella ehtinyt käydä tavaroitani läpi useaan otteeseen. Noin puolen vuoden välein tuntuu olevan se sykli, jolloin ahdistun ”kaaokseen”. Selvennyksen vuoksi: En ole koskaan ollut hamstraaja enkä ole ikinä ruvennut ”täysin” minimalistiksi (eli vain patja ja yksi tuoli muuten tyhjässä valkoisessa asunnossa). En myöskään ole tämän antanut olla lupa ostella ja sitten ”kierrättää” mutta en ole myöskään kokonaan lopettanut ostamista koska pystyn hillitsemään itseni (eli joskus voin ostaa paidan vaikka minulla paitoja onkin vain koska tekee mieli ostaa paita. mutta silloin mietin myös mistä ja minkälaisen paidan ostan enkä nappaa ensimmäistä riepua joka rekissä roikkuu). Huteja sattuu mutta se on elämää.

Kaksi inspiroivinta blogia jotka aihepiiristä olen löytänyt ovat molemmat suomalaisia: Jennin Arkijärki (http://arkijarki.net/) sekä Minimalismin ilo (http://minimalisminilo.wordpress.com/). Itse asiassa nyt kun tarkistin asian, ovat sekä Arkijärjen Jenni että Minimalismin ilon Tuulia aloittaneet bloggauksen melkein samaan aikaan, Jenni maaliskuussa 2012 ja Tuulia toukokuussa 2012. Molemmat ovat erittäin hyviä ja monipuolisia kirjoittajia joiden näkemys asioista on laaja ja pohtiva. He eivät siis esitä totuuksia vaan kertovat mitä itse ajattelevat, mitä kokemuksia heillä on ja kuinka ovat ratkaisseet ongelmat joita ovat kohdanneet. Hienon lukijakunnankin ovat molemmat keränneet, heidän kommenteissaan on aina hyvää keskustelua ja ideointia. Nämä, sekä monet muut blogit, ovat kannustaneet ja innostaneet minua tarkastelemaan kulutuskäyttäytymistäni ja kyseenalaistamaan haluni ja tunnistamaan oikeat tarpeeni.

Minimoi turha, maksimoi ilo!

Suhteet Sisustus Oma elämä Raha

11.11.2014 yenney_

Sairastamisen taito

Tänä vuonna olen oppinut erään asian, joka luultavasti suurimmalle osalle muista on arkipäivää. Kyse on nimittäin siitä ”oivalluksesta” että joskus on ihan OK sairastaa.

En ole usein kipeä, en muista olleeni edes lapsena tai nuorena enkä käyneeni lääkärissä kuin silloin tällöin. Tässähän ei sinänsä mitään vikaa ole, hyvähän se on että on terve. Kuitenkin kerran tai kaksi vuodessa onnistuu joku flunssapöpö minuunkin iskemään. Ja hei, nyt tiedän että silloin on ihan normaalia käydä lääkärissä, saada sairaslomaa ja mennä kotiin peiton alle köhimään ja niistämään!

En pelkää lääkäriä enkä muista että mitään lääkärivihaa olisi minulle suoranaisesti opetettukaan, mutta nyt olen vasta tajunnut että vanhempani, tai oikeastaan isäni, ei lääkärissä käy eikä sairasta kun vasta silloin kun on niin sanotusta pää kainalossa. Vähän sairastaneena olen suoraan sanottuna myös joskus työvuosien aikana pyöritellyt silmiäni ja kummastellut kuinka jotkut voivat olla ”vähän väliä” saikulla. Minähän menin nenää niiskuttaen ja ääni käheänä vaikka kaupan kassalle istumaan kun töitä oli kerran laitettu.

Suoraan sanottuna näin jälkikäteen ihmettelen ettei minua ole joskus lähetetty pois töistä ja lääkärin kautta kotiin parantelemaan itseäni, niin hirveässä flunssassa olen välillä ollut. Ja nämä siis työpaikoissa joissa olen suorassa asiakaskontaktissa! Nyt vihdoinkin ymmärrän ettei siitä kehuja eikä tunnustuksia saa että itseänsä muille uhraa, joten miksi sitä suotta kärsimään? Todellakin, parhaiten ja nopeiten taudin saa pysäytettyä ja estettyä tartuttamasta muita sillä kun hoitaa itsensä rauhassa kuntoon eikä raada pää pyörällä.

Se, että olen oppinut flunssaisena menemään lääkäriin on minulle hieno saavutus. Seuraava askel onkin sitten jo isompi: kokonaisvaltaisempi kehon tunteminen ja siitä huolehtiminen niin ettei lääkärin kanssa tarvitse enää flunssaa isommista asioista keskustellakaan. Tähän tietenkin liittyy sopivasti liikuntaa, terveellinen ruokavalio sekä oman kehon tunteminen ja sen tarkkailu.

Hyvinvointi Terveys