Sairastamisen taito

Tänä vuonna olen oppinut erään asian, joka luultavasti suurimmalle osalle muista on arkipäivää. Kyse on nimittäin siitä ”oivalluksesta” että joskus on ihan OK sairastaa.

En ole usein kipeä, en muista olleeni edes lapsena tai nuorena enkä käyneeni lääkärissä kuin silloin tällöin. Tässähän ei sinänsä mitään vikaa ole, hyvähän se on että on terve. Kuitenkin kerran tai kaksi vuodessa onnistuu joku flunssapöpö minuunkin iskemään. Ja hei, nyt tiedän että silloin on ihan normaalia käydä lääkärissä, saada sairaslomaa ja mennä kotiin peiton alle köhimään ja niistämään!

En pelkää lääkäriä enkä muista että mitään lääkärivihaa olisi minulle suoranaisesti opetettukaan, mutta nyt olen vasta tajunnut että vanhempani, tai oikeastaan isäni, ei lääkärissä käy eikä sairasta kun vasta silloin kun on niin sanotusta pää kainalossa. Vähän sairastaneena olen suoraan sanottuna myös joskus työvuosien aikana pyöritellyt silmiäni ja kummastellut kuinka jotkut voivat olla ”vähän väliä” saikulla.  Minähän menin nenää niiskuttaen ja ääni käheänä vaikka kaupan kassalle istumaan kun töitä oli kerran laitettu. 

Suoraan sanottuna näin jälkikäteen ihmettelen ettei minua ole joskus lähetetty pois töistä ja lääkärin kautta kotiin parantelemaan itseäni, niin hirveässä flunssassa olen välillä ollut. Ja nämä siis työpaikoissa joissa olen suorassa asiakaskontaktissa! Nyt vihdoinkin ymmärrän ettei siitä kehuja eikä tunnustuksia saa että itseänsä muille uhraa, joten miksi sitä suotta kärsimään? Todellakin, parhaiten ja nopeiten taudin saa pysäytettyä ja estettyä tartuttamasta muita sillä kun hoitaa itsensä rauhassa kuntoon eikä raada pää pyörällä. 

Se, että olen oppinut flunssaisena menemään lääkäriin on minulle hieno saavutus. Seuraava askel onkin sitten jo isompi: kokonaisvaltaisempi kehon tunteminen ja siitä huolehtiminen niin ettei lääkärin kanssa tarvitse enää flunssaa isommista asioista keskustellakaan. Tähän tietenkin liittyy sopivasti liikuntaa, terveellinen ruokavalio sekä oman kehon tunteminen ja sen tarkkailu.