Stephen Fry.  Äijä puhuu, äijä kirjottaa, äijä näyttelee, äijä opastaa. Ja kaiken tämän charmikkaalla brittiaksentilla. Ei voi kuin rakastaa. Helpotusta vaikkapa ainaiseen teknologia-ahdistukseen:  ”Books are no more threatened by Kindle than stairs by elevators.” – Stephen Fry.  

Opettaja yritti naurattaa viisikymmentäpäistä aamuluennolla nuokkuvaa opiskelijaa. Semmoinen kolmekymppinen, vähän liian suureen pukuun pukeutunut, kömpelöhkön oloinen herra sitten päättää esittää juoksevaa Hugh Grantia kesken puuduttavan Hobbesia ja englannin sisällissotaa ja yhteiskuntakäsitystä käsittelevää luentoa. Kai sillä oli joku aasinsilta siihen, mutta kovin, voi, kovin ontuva.  Sitä kohellusta katsoessani ja opiskelukavereiden tirskuessa opin taas jotain uutta itsestäni. Sieltä se […]

Tapasin eilen baarissa brittiläisen mimmin, joka oli ihan pähkinöissä Suomesta. Siis sen silmät oikein sytty kun kuuli mistä olen.  Saatika sitten missä opiskelen. University of TAMPERE?! Always wanted to go there! Err… miksi, no kun siellä on se iso järvi.. hmm, ok. Ja Lapland, Lapland, ooh ooh, tässä kohtaa se nappas mua käsivarresta tiukalla otteella, […]

Nimittäin sinistä rakkautta. Tai oikemmin vielä seilorinsinistä. Semmoista tummanpuhuvaa, tiedättehän, joka kutsuu luokseen. Joku siinä vaan täytyy olla, että joka kerta neuletakkia tai minkä sortin pitkähihaista puseroa etsiessäni, päädyn hypistelemään sitä navy blueta. Kuinka monta (sinistä) villatakkia on sallittua omistaa tuntematta kovin huonoa omatuntoa? Ps. Näköjään niitä on jo liikaa kun tästä turisen, huoh. Pps. […]

Nii, että jos sitä makeaa tekee mieli niin sitten ostetaan se lakupussi tai viis dacapoa. Ei auta mantelit ja muut. Elämäni huijaus: ”Nature with a hint of naughty” pähkinäpussukka!

Kokeilepa syödä kilo mandariineja yhdessä illassa niin tiedät. 

Kyllä vaan! Mieltä lämmitti, kun sai konserttisalissa juoda kaljaa. Klubikeikkojen tunnelmaa mahtavalla äänentoistolla. Eikä ollut hassumpi bändikään – poppaillen torstaihin tyypit siellä ruutujenne takana.