Aina ei mene niin kuin suunnittelee..

Mielestäni suunnittelin eilen että tänään vietetään ihanaa ja terveellistä,perhekeskeistä,ulkoilmalla kuorrutettua lauantai päivää,johon mahtuisi myös salilla piipahtaminen.

No,aina ei mene niikuin suunnittelee tai sitten täytyy vaan kasvattaa sitä selkärankaa ja aikataulua jonka mukaan toimii.

Aamu alkoi jo tahmeasti,yleensä herään viikonloppuisinkin suhteellisen aikaisin mutta tänää  sain silmät auki vasta lähempänä kello 9. Ei hyvä alku! Aamupalaa ja ulkoilemaan. Lapsi nauttii,minä en. Koko ajan on kylmä vaikka pukisi kuinka paljon päälle. Liukuri haettiin varastosta ja laskettiin kotipihan pieniä mäkiä. Sisälle,lounasta ja päiväunille. Vaikka lapsi on jo 5.v yritän aika usein pitää kiinni päiväunista koska päiväkodissa päiväunet nukutaan. Toki iän myötä en enää natsimutseile päiväunista mutta ovathan ne itsellekkin ihanaa luksusta vapaa päiviin. Ja jos lapsi itse ne tykkää nukkua,niin sopii paremmin kuin hyvin myös äidille 🙂

Iltapäivällä loppujengi lähti kyläilemään ja mä jäin kotiin viettämään ”omaa aikaa” eli siivoamaan. Onneksi siivouksen lomassa ehtii hyvin jutella puhelimessa. Kuin ohimennen meni pyykit narulle ja tiskit koneeseen kun pidin ystävän kanssa yli tunnin puhelinmaratonin. Ihanaa! Tälläisessä perhearjessa arvostaa muuten TODELLA paljon omaa aikaa juurikin kotona. Omaa aikaa saa kyllä lähtemällä ystävän luo,salille,kauppaan jne mutta harvoin tulee enää oltua yksin kotona. Ja miksi sen yksinolo-ajan käyttää aina siivoamiseen?

Salihommatkin siis jäivät tältä päivältä kun nautiskelin siivousajastani. Jos sitä huomenna isiaamun jälkeen löytäisi energiaa. Olo oli muutenkin tänään vielä ihan nolla energiatasoa. Johtuukohan se tästä lumesta ja kylmästä että mikään ei tunnu kiinnostavan? Josko huomena olisi parempi päivä..?

Energistä isienpäivää huomiselle!