Ensi askeleet.

Ensi askeleet on otettu treenien kanssa. Eilen treffattiin ptn kanssa aamulla klo: 9 salilla. Tiesin että käymme tulevat treenipäivät ja niihin kuuluvat ohjelmat läpi. Hitto että jännitti. Samaan aikaan kauhistutti miten rankat treenit ja viikot tulee olemaan mutta silti hurjalla innolla ja motivaatiolla. 

Lopputulos oli pikakelauksella käytynä kiva. Oli paljon mulle ennestään tuttua mutta myös uutta ja haasteellista. Lukujärjestys hiukan kauhistuttaa kuinka saan ennen joululomia mahdutettua kaikki kalenteriin. Työskentelen ammattiopistossa ja meillä on jouluun asti kestävä ravintolaprojekti opiskelijoiden kanssa,siinä sivussa koitan hoitaa omaa opiskeluani joka vaatii ravintolassa läsnäoloa ja samaanaikaan täytyisi yrittää hoitaa myös omaa pääsääntöistä työtä. Opiskeluuni kuuluu myös englannin ja ruotsin kielen näyttökokeet jotka tuottavat myös tuskaa ja inhoa,olen superhuono kielissä! Onneksi viikonloput on vapaita tästä kaikesta,joten ehtii panostamaan treeneihin ja perheeseen,valitettavasti ystävät ja kaikki muu ylimääränen hässäkkä on nyt tauolla tuohon joululomaan asti.

Tänään pääsinkin sitten yksin tositoimiin ja tutustumaan jalkareeniin. Tämän ekankerran jälkeen voi sanoa että kivan tuntuinen reeni. Oli haastetta mutta ei liikaa, ei tarvinnut itkusilmässä ähertää! (Paitsi ne hemmetin askelkyykyt!!!) Oli pakko ptllekkin laittaa viestiä että reeni sujui ja fiilis on hyvä. Ihmeen helposti se pyllykin nousi sohvalta salille kun tiesi että ”täytyy”! Eikä tuntunu edes kamalalta! 🙂 Huomenna olisikin taas työpäivä ja sen jälkeen 45min kestävä peruskunto treeni. Toivottavasti tämän päivän jälkeen jalat kantaa edes jonkin verran 🙂

Innolla ja hyvällä energialla kohti huomista!

IMG_2595.JPG

 

Suhteet Oma elämä Liikunta

Aina ei mene niin kuin suunnittelee..

Mielestäni suunnittelin eilen että tänään vietetään ihanaa ja terveellistä,perhekeskeistä,ulkoilmalla kuorrutettua lauantai päivää,johon mahtuisi myös salilla piipahtaminen.

No,aina ei mene niikuin suunnittelee tai sitten täytyy vaan kasvattaa sitä selkärankaa ja aikataulua jonka mukaan toimii.

Aamu alkoi jo tahmeasti,yleensä herään viikonloppuisinkin suhteellisen aikaisin mutta tänää  sain silmät auki vasta lähempänä kello 9. Ei hyvä alku! Aamupalaa ja ulkoilemaan. Lapsi nauttii,minä en. Koko ajan on kylmä vaikka pukisi kuinka paljon päälle. Liukuri haettiin varastosta ja laskettiin kotipihan pieniä mäkiä. Sisälle,lounasta ja päiväunille. Vaikka lapsi on jo 5.v yritän aika usein pitää kiinni päiväunista koska päiväkodissa päiväunet nukutaan. Toki iän myötä en enää natsimutseile päiväunista mutta ovathan ne itsellekkin ihanaa luksusta vapaa päiviin. Ja jos lapsi itse ne tykkää nukkua,niin sopii paremmin kuin hyvin myös äidille 🙂

Iltapäivällä loppujengi lähti kyläilemään ja mä jäin kotiin viettämään ”omaa aikaa” eli siivoamaan. Onneksi siivouksen lomassa ehtii hyvin jutella puhelimessa. Kuin ohimennen meni pyykit narulle ja tiskit koneeseen kun pidin ystävän kanssa yli tunnin puhelinmaratonin. Ihanaa! Tälläisessä perhearjessa arvostaa muuten TODELLA paljon omaa aikaa juurikin kotona. Omaa aikaa saa kyllä lähtemällä ystävän luo,salille,kauppaan jne mutta harvoin tulee enää oltua yksin kotona. Ja miksi sen yksinolo-ajan käyttää aina siivoamiseen?

Salihommatkin siis jäivät tältä päivältä kun nautiskelin siivousajastani. Jos sitä huomenna isiaamun jälkeen löytäisi energiaa. Olo oli muutenkin tänään vielä ihan nolla energiatasoa. Johtuukohan se tästä lumesta ja kylmästä että mikään ei tunnu kiinnostavan? Josko huomena olisi parempi päivä..?

Energistä isienpäivää huomiselle!

 

IMG_2537.JPG

 

Suhteet Oma elämä