”Kun kuuntelen Jartsaa” sekä muita viikonlopun tunnelmia

Jälleen kerran pakkasimme lapsen ja kamat autoon ja suuntasin kohti Heinolaa. Tällä kertaa sukulaiskierroksen lisäksi kuuntelemaan Heinaolan kesäteatterilla järjestetttävää Jari Sillanpää Showta.

Heinola – kaunis kesäkaupunki.

Konsertin Heinolassa järjestivät yksityishenkilöt, eräät meidän tuttavamme. Äitini, isäpuoleni ja veljeni olivat tapahtumassa töissä…

Äiti <3

… Kun minä taas nautin menevästä showsta Vip-paikoilla ystäväni kanssa.

Kyllähän se Jartsa osaa vetää shown kotiin! Ohjelmisto koostui sekä herkistä balladeista että menevistä latinobiiseistä asiaankuuluvine lantioliikkeineen. Hypyt ja pyörähdykset olivat taitavia ja välispiikit enemmän ja vähemmän lipeviä. Sillanpään lavakarismasta ja konsertin tunnelmasta kertoo se, että konserttia seuraamassa ollut ryhmä pyörätuolissa istuvia ihmisiä tanssi Vain elämää-sarjasta tutun Liekeissä-biisin tahtiin seisaallaan. Ja onhan hän ihan ilo silmälle hyvin istuvassa puvussaan, pakko myöntää. Kivaa oli, sekä konsertti että hyvän ystävän seura.

Mieheni ja lapseni olin jättänyt parkkiin isäni luo. Pappa oli iloinen kun sai taas viettää aikaa ainoan lapsenlapsensa kanssa.

Isäni puutarhassa on valtavasti kauniita kukkia, sekä tuloillaan olevia omenoita, päärynöitä, kirsikoita ja viinirypäleitä. Raakileet jäivät tällä kertaa valokuvaamatta ajanpuutteen vuoksi, mutta täältä ja täältä löytyy kuvia mm. alkukesän päärynänraakileista. Muutaman viikon päästä taitaa  koittaa uusi Heinolan reissu, jolta aion palata peräkontti täynnä hedelmä-ämpäreitä!

Näissä kuvissa kurpitsa, joka oli kasvattanut ja kasvattanut varttaan, aina kuusiaitaan asti.

Hedelmä-ämpäreiden lisäksi voisin ehkä napata itselleni säkillisen kurpitsaa.

Osallistuimme illalla perheeni kanssa Sillanpää-konsertin järjestelyissä auttaneiden grillibileisiin (vaikkemme itse laittaneetkaan tikkua ristiin koko tapahtuman eteen, hups!). Seura oli hyvää ja tarjoilut taas erinomaiset, kiitos! Hengailin myös veljieni kanssa. 16v ja 18v veljeni ovat loistavia neitimme kanssa, ja tyttökin tykkää heistä aivan valtavasti.

Keskellä ISOsisko ja oikealla ja vasemmalla PIKKUveljet.

Yövyimme äitini luona, ja pitihän sielläkin valokuvata kukkia.

Talon kivijalan vieressä kasvaa yhtä lempikukkaani, tuliunikkoa. Kasvi kylvi itse itsensä kivijalan ja kivilaattojen väliin edelliskesäisestä ruukkuistutuksesta, ja näyttää viihtyvän hyvin sillä se vain jatkaa kukkimistaan kuukaudesta toiseen.

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän viikonloppumuistelut, ja huomisesta alkaa viimeinen kotiäitiviikkoni. Minun tuurillani saan viettää sen kipeän lapsen kanssa, sillä pikkuneiti heräsi tänään aivan räkäisenä. Toivottavasti neiti paranee pian ja itse säilyn terveenä, sillä ensi viikolle on suunniteltu jo vaikka mitä kivaa!