Astmaa tai allergiaa?

Tiistaina olimme taas pikkuneidin kanssa sairaalassa hakemassa vähän lisähappea sekä hengitystä avaavaa lääkettä. Tämä oli jo kolmas kerta, aiemmista kerroin täällä ja täällä. Emme joutuneet jäämään osastolle tarkkailuun, vaan pääsimme lähtemään päivystyksestä kotiin muutaman tunnin lääkityksen ja tarkkailun jälkeen. Mutta viime yönä tilanne paheni taas. Ei hengenvaaralliseksi, mutta kuitenkin sen verran että sairaalaan oli jäätävä. Tällä hetkellä mies ja lapsi ovat lastenosastolla kokeilemassa mikä lääke auttaisi parhaiten, ja minä olen puoliksi töissä ja puoliksi henkisesti valmistautumassa seuraavaan vuorokauteen lapsen kanssa osastolla.

Edellisistä kerroista poiketen ei taustalla ollut mitään infektiota – ei nuhaa, kuumetta, korvatulehdusta, ei mitään – vaan hengenahdistus tuli jostain muusta. Todennäköisintä on siis, että tytöllämme on astma tai jokin allergia.

Allergiaan viittaa myös atooppinen ihottuma, joka esiintyy erityisesti hänen ranteissaan. Välillä ihottuma pahenee ja välillä se menee melkein pois, kunnes taas pahenee. Ihottuma alkoi joskus puolitoistavuotiaana, ihan pikkuruisena plänttinä, ja siitä pikkuhiljaa levisi toiseenkin ranteeseen. Välillä karheutta tuntuu myös polvitaipeissa. Syksyn ajan olen pikkuhiljaa yrittänyt kalastella mikä ruoka-aine ihottuman voisi aiheuttaa. Suurin epäilykseni osuu kananmunaan, mikä on hyvin harmi sillä banaaniletut ovat parasta mitä pikkuneiti tietää. Myös kala on epäilyslistan kärkipäässä – tytön suosikkeja sekin.

Mitään muita allergiaoireita ei tietääkseni ole. Tytöllä ei vaikuttaisi olevan erityisemmin mitään vatsavaivoja tai kipuja. Kovin tarkaanhan kaksivuotias ei osaa sanoa, mutta uskoisin huomaavani milloin hänellä on vatsanväänteitä. En ole pitänyt mitään tarkkaa ruokapäiväkirjaa, mutta nyt olisi fiksua alkaa kirjata ylös tarkasti ruokia ja oireita, jotta ”syyllinen” löytyisi.

Toisaalta nyt on ihan hirveästi katupölyä, joka tekee monien astmaatikkojen elämän sietämättömäksi. Miehelläni, eli tytön isällä, on astma. Ehkä taipumus siihen saattaa olla perinnöllistä. Ja se selittäisi ehkä myös sitä, miksi lapsi on imenyt päiväkodista jokaisen taudin itseensä.

Saamme kutsun tarkempiin tutkimuksiin, mutta en tiedä milloin se aika mahtaa olla. Myös labrakokeita on tiedossa, mutta en tiedä mitä kaikkea niissä sitten näkyy, ja milloin niistä jotain vastauksia saa.

Ehdin jo murehtia sitä, että periaatteessa olen tehnyt kaiken ”oikein”, ja silti lapsellani on (ehkä) allergiaa. Olen imettänyt häntä melkein suositusten mukaisesti, syömme pääsääntöisesti monipuolista ja terveellistä kotiruokaa, en käytä hajustettuja tuotteita esim. pyykinpesussa, siivoan säännöllisesti mutta en desinfioi tai ole ylihysteerinen, lapsemme on syönyt ulkona hiekkaa varmaan kilotolkulla. Niin ja kotieläintenkin pitäisi suojata allergialta. Mutta toisaalta, lapseni voisi olla myös paljon rajummin allerginen. Että mistäpä noita tietää. Tupakoimatonkin voi saada keuhkosyövän. 

Edelleenkin olen iloinen, ettei kyse ole mistään vakavammasta, sillä sekä allergiat että astma voidaan helpohkosti hoitaa. Varsinki kun hengenahdistus ei ole ollut (vielä?) hengenvaarallista.

 

Kunhan vaan ei olisi kissa-allergiaa!! Ei kait se ihottumana ilmenisi?