Eläinmuseossa
Vierailimme tällä viikolla Phocahispidan ja Kuutin kanssa luonnontieteellisessä museossa. Museovierailu kahden taaperon kanssa on mitä on, mutta olosuhteet huomioiden reissu meni mielestäni todella kivasti. Kirjoittelin aiheesta jo enemmänkin, mutta hukkasin luonnoksen bittiavaruuteen. En jaksa tehdä kaikkea uudestaan, joten lisää tunnelmia voi käydä kurkkimassa Ilman sinua olen lyijyä -blogista.
Boan luuranko. Ammatillisesta näkökulmasta Luut kertovat -näyttely oli mielenkiintoisin, vaikka lapset mieluiten katselivat eläimiä karvoineen kaikkineen.
Ajatella, että kirahvilla on valtavan pitkästä kaulasta huolimatta vain 7 kaulanikamaa!
”Kato äiti, kisu, kisu!”
Äiti ihaili vähän isompia kisuja.
Sillalla edestakaisin juokseminen oli lapsille koko reissun kohokohta, mutta välillä maltettiin pysähtyä katsomaan, mikä sieltä sillan alta kurkkii.
”Missä on kisun kuva?”
Silkkiuikku poikanen selässään.
Kiitos museoseurasta! Mielelläni lähdemme uudestaankin, eivätkä lapsen ryntäilyt, säntäilyt, sorkkimiset tai kitinät haittaa tippaakaan niin kauan kun lapsi ei ole oma, hihhih! Ja onneksi olitte vähän myöhässä, niin ei haitannut yhtään että mekin oltiin…