Edellinen sekä sitä edeltävä viikonloppu ovat olleet varsinaista juhlan aikaa. On ollut äitienpäivä croissant-aamiaisineen, rakkaan ystävän vauvakutsut vaippakakkuineen ja mahan mittailuineen sekä oman kultamuruseni blinsessa-nimipäiväjuhlat. Huh, nyt maistuu taas arki. Tässä kyseiset juhlat pikakelauksella.

Äitienpäivän tärkeimmät:

(Oikeasti tärkeintä on onni siitä, että saa olla äiti. Mutta kyllä croissantit ja mansikat kermavaahdolla tulevat hyvänä kakkosena)

Vauvakutsut kuvina:

Nuorin (ja ehkä söpöin) osallistuja nukkui melkein koko juhlien ajan

Minulla (oik) ja ystävälläni on vain kolme viikkoa eroa lasketuissa ajoissa. Ihan parasta olla hyvän ystävän kanssa samassa elämäntilanteessa.

Olimme alustavasti luvanneet järjestää tytölle nimpparijuhlat, mikäli synnytys ei käynnistyisi juuri edeltävästi. Ja jos olisi käynnistynyt, niin juhlat olisivat muuttuneet ”isosiskon juhliksi”. Olo on ollut jo sen verran kankea, kipuisa ja väsynyt, että mitään suuria suunnitelmia ei ollut, ja vähäisetkin vieraat oli pyydetty lomittain pitkin viikonloppua. Tarjoilut olivat melko pelkistetyt, ja eräs lapsivieras kertoikin kotiinlähtiessään olevansa pettynyt herkkujen vähäiseen määrään, hahah!

Mutta sen verran superäitiä minusta löytyi, että pyöräytin omin (turvonnein) pikkukätösin lapsen toivoman perhoskakun. Kakun muotoilu ja sokerimassapäällyste menivät vähän niin ja näin, joten annoin lapselle vapaat kädet koristeluun. Lopputulos oli sankarille erittäin mieluinen!

Glitterkuorrutetta ja syvä keskittyneisyys

Allergisen versiona toimi itse koristellut kerma-sokerimassa-glitter-kuorrutteiset piparit.

Tuloksena ruma, epäilyttävä superhieno ja kimalteleva perhoskakku!

Pienet ”blinsessat” röyhelömekkoineen ja helminauhoineen jaksoivat juhlia lähes yöhön asti

Huhuu, Pikkuveli! Juhlat on nyt juhlittu, saat jo syntyä!