Kävi Kaukolla vieraita aina;
kävi mato maanantaina,
tiikeri poikkesi tiistaina ja
kettu kurkisti ovenraosta keskiviikkona.
Torstaina saapui tohtori ja
Kaukon nuhan paransi.
Peikko poikkesi perjantaina ja
lauantaina tuli lammas.
Sunnuntaina sai Kauko suukkoja aina!
Hauska runo! Paitsi jos mato tulee lapsen nenästä.
Mistä näitä flunssapöpöjä riittää!? Onneksi ne menee lapsilla nopeasti ohi. Nyt mummalaan hemmoteltavaksi, toivottavasti äidinkään flunssa ei tästä pahene.
On suorastaan huikeaa seurata miten lapsen henkinen puoli kehittyy päivä päivältä! Minun pikkuiseni osaa jo leikkiä näin hienosti!
”Hmm, mikäs tää on…”
”Kukkuu!”
”Jos mä laitan tän päähän?”
”Eiku pipohan se on mikä laitetaan päähän” (äidin huomautus: ulkovaatteet OLI hienosti viikattuina sohvankulmalla. Samoin kuin lelut OLI lelulaatikossa)
”Uu, turvakaukalo keinuu hauskasti ku sinne kiipeää näin päin”
”Ppplrrrllrrrs”
”Kato, dentastix-mainos! Koira!!!”
”Soitetaan isille töihin”
”Eiku mä haluu sittenki kuvata”
