Perjantain piristykseksi päivän kissakuvat. Tänä aamuna alkoi huvittaa, kun huomasin sohvallamme nököttävän kaksi identtistä kebabeläintä, ja päätin kaivaa kameran esiin.
Kiviäkin kiinnostaa, ajattelee kebab-Mini.
Amikin tarkastelee tilannetta. ”Mitä nuo on? Luulin ettei kebabeläimiä oo olemassakaan”
”Äiti, äiti, kuvaa muakin!!”
Ja koska Amia ei kuvattu tarpeeksi, sain itselleni bloggaus-apulaisen:
”Hrrrr, hrrrrr, ootko jo valmis? pääsenkö syliin?”
En koskaan anna tyttömme nyppiä taloyhtiön pihalta kukkia kotiin vietäväksi, vaikka hän niin kovasti haluaisi niitä kerätä. No eilen oli joku hoitanut poimimisen puolestamme, ja ulko-oven edessä nökötti ilmeisesti kuormasta pudonnut pieni sinivuokon reppana. Lapsi sai tietenkin ottaa sen talteen, ja sisällä asettelimme sen huolellisesti veteen. Tosin kun kukalla on vartta noin kaksi senttiä, on sopivan maljakon etsiminen hiukka hankalaa. Onneksi lääkemitasta on moneksi.
Siinä se nököttää vielä seuraavanakin päivänä. Keittiömme mikroskooppisen pienenä kaunistajana.
