Meillä oli eilen mieheni kanssa keskustelu, jossa puhe oli lapsista. Minä puhun usein ( ”sit jos meillä on joskus lapsi” ”jos mä tuun raskaaksi niin”) lapsista. Mutta mieheni on hymyillyt vaan hellästi ja sanonut, että eiköhän meille tule ja olisipa ihanaa saada lapsi. Hänkin on vauvakuumeillut jo useamman vuoden 🙂 Söpöä eikö?! 

Eilen kuitenkin keskustelu lähti siihen suuntaan, että mieheni mielestä ei kannata turhaan syödä enempää pillereitä. Saan toki tehdä niinkuin itse haluan, mutta hänen mielestään lapsi olisi tervetullut milloin vain. 🙂 Niimpä me jätimme ehkäisyn pois. Tadaa!! Uskomatonta..

Olen ollut koko päivän hämmentynyt enkä tiedä mitä ajatella. Kaiken sen jälkeen mitä olen kokenut (kukaan aiempi mies, jonka kanssa olen seurustellut ja jopa ostanut talon, ei ole halunnut lapsia) tämä on muuttanut elämäni. Toki ymmärrän, että ei se ole itsestäänselvyys vieläkään, että lapsi tulee, mutta ainakin sillä on mahdollisuus!!! Ihan rehellinen aito mahdollisuus!!  

Olen onnellinen! Silti samaan aikaan jännitän, pelkään, epäröin, en epäröi, ja paljon muuta… 

Meidän suhteemme on hyvin tuore. olemme olleet yhdessä vasta 6kk. Mutta alusta asti olemme olleet täysin samalla aaltopituudella ja kaikki on mennyt jotenkin hienosti. Toki meillä on ollut riitoja ja arkea ym. Pohjimmiltaan kuitenkin sama ajatus elämästä. Ja tulevaisuudesta. Hän on alusta asti pitänyt minua mahdollisten tulevien lapsiensa äitinä ja toivoo minusta vaimoaan 🙂 

Yksinkertaista ei silti elämämme ole eikä tule olemaan. Kerron myöhemmin lisää haasteistamme, mutta tämän hetken suurin haaste on muuttaa yhteen. 

Minulla on kaksio ja miehellä yksiö. Molemmat ollaan vuokralla ja tänne mieheni muuttaa. Mutta vasta tammi helmikuussa. Se vähän ahdistaa mua. Minä kun toivoin jo aiemmin muuttoa. Mutta ehkä me selviämme… Ja toki jos raskaus alkaakin pian niin asiat menee uudelleen puntariin. 

Jänniä aikoja edessä.. 🙂 huijui. Toivon niiin paljon, että asiat menisivät ihan hyvin. 🙂 Liikoja ei uskalla toivoa. 

Tästä se sit lähtee, odotus ja kuumeilu… kunhan tietäisi mistä lähteä liikkeelle. Minipillerit on nyt nakattu menemään (kerkesin niitä vajaa 4kk syömään) ja vitamiineja jo ruvettu popsimaan 🙂