Esittelin itseni teille näköjään jo viime elokuussa, mutta jostain käsittämättömästä syystä nimeltä epävarmuus jätin postauksen julkistamatta. Tässä se nyt tulee, minä ja ajatukseni elokuussa 2016.

On huvittavaa, miten pitkään oon haaveillu blogin kirjottamisesta ja nyt kun se on mahdollista pää on tyhjänä ajatuksista. Yritän kuitenkin kertoa teille jotain itsestäni ja elämästäni ennen kun pääsen jos pääsen kunnolla bloggaamisvauhtiin.

“Shoot for the moon. Even if you miss, you’ll land among the stars.”

Muutaman viikon päästä muutan Tukholmaan. Koko tämänhetkinen elämäni kääriytyy tähän lauseeseen niin hyvässä kuin pahassa — jopa blogin perustaminen liittyy tähän vääjäämättä lähestyvään tapahtumaan enkä osaa päättää vihaanko vai rakastanko sitä.

Olen asunut Tukholmassa ennenkin, viime syksynä. Muutin sinne opiskelemaan alaa, jota rakastan. Kun kerron opiskelevani Ruotsissa, yleensä minulta kysytään miksi menin sinne ja osasinko ruotsia erityisen hyvin ennen muuttoa. Lähdin, koska en halunnut jäädä. Kotona minulla oli työpaikka, jossa en voinut olla sekuntiakaan ylimäärästä ja murtunut sydän. Ruotsia en puhunut sen paremmin kuin kukaan muukaan suomalainen.

Rakastin Tukholmaa, vihasin koulua. Muutin takaisin kotipaikkakunnalleni maaliskuussa, luin Suomen yliopiston pääsykokeisiin ja koko ajan vannoin, etten jalallakaan astu enää Tukholman yliopistoon. Kun laitoin pääsykoesalin oven kiinni perässäni, tiesin että lähden takaisin länsinaapuriin. 

Viime syksy oli masentava ja yksinäinen. Tällä kertaa minulla on toimintasuunnitelma. Aion taistella, että opiskeluvuosistani tulee mukavat vaikka en päässytkään sinne mihin halusin. Tämä blogi kertoo siitä.

Suomeen jää perhe, poikaystävä, haaveet hyvistä arvosanoista ja Helsinki. Tukholmassa odottaa tähdet.

Miten syksy sitten meni? Lyhyesti sanottuna kaikki pelkoni olivat turhia ja pärjäsin paremmin kun ikinä uskalsin unelmoida.