Hädanefter

Tästä lähtien kirjoitan blogia.

Minun ei tarvitse olla se hiljainen tyttö, jota yläasteella ihailin. Minun ei tarvitse olla se täysin poliittisesti suuntautumaton, jotta saisin paremmin työpaikan. Minun ei tarvitse olla julkaisematta tekeemääni taidetta nettiin, koska pelkään mitä muut niistä ajattelevat. Minun ei tarvitse kuunnella vanhempiani, joiden mielestä jokainen internetissä tapaama ihminen on feikki. Minun ei tarvitse olla laittamatta tilapäivityksiä facebookiin siksi, että muiden mielestä voin olla ärsyttävä. Minun ei tarvitse olla näkymätön, koska setäni arvostaa sitä.

Tästä lähtien olen minä. Kirjoitan arvoista, yhteiskunnan epäkohdista, musiikista. Kerron huomaamistani kulttuurieroista ja pohdin käyttäytymismalleja. Kommentoin varovaisen ironisesti. Kirjoitan ärsyyntyneen tekstin jos olen ärsyyntnyt. Kirjoitan matkustamisesta, unelmista ja kirjoista. En ajattele, että ketään ei kuitenkaan kiinnosta. Sanon rohkeasti olevani feministi.

En loukkaa muita tarkoituksella, olen ystävällinen ja haluan hyvää. Rakastan kaikkia tasapuolisesti ja yritän ymmärtää muiden mielipiteitä. Sovittelen ja yritän olla aiheuttamatta tarkotuksellista riitaa. En nosta itseäni muiden yläpuolelle ja yritän pitää kateuden ja vihan pois mielestäni. Olen avoin muiden mielipiteille ja rohkea suorittaja. Näytän heikkouteni enkä kalastele valtaa tai arvostusta. Yritän olla kiitollinen kaikesta, elämästä.

Tästä lähtien.