Olen yrittänyt ruotsissa asuessani seurata aavistuksen tiiviimmin suomalaista kulttuuria. Luen uutisia, blogeja ja katson YouTube videoita. Olen yrittänyt keskittyä populäärikulttuuriin, sillä tässä kategoriassa maiden välillä erot ovat suuria ja niiden tutkaileminen erityisen mielenkiintoista. Olen viime aikoina ihaillut erityisen paljon youtubettaja Miisaa, joka toteuttaa uraansa asiallisesti ja laadukkaasti ja toimii hyvänä esimerkkinä nuoremmille lapsille.

Tänään erehdyin tenttiin lukiessa harhautumaan muihin, vähemmän tärkeisiin toimiin jonka lopputuloksena tein itselleni twitter-tilin. Seurasin useiden muiden käyttäjätilien lisäksi Miisaa ja järkytyksekseni huomasin hänen twiitanneensa viime viikolla ettei pidä lapsista sillä ne haisevat.

Ruotsissa lapsiystävällisyys on aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Kuten Riku Rantala kirjoitti taannoin kolumnissaan, vain Suomessa vihataan lapsia ja se on yleisesti hyväksyttävää. Miksi jotain ihmisryhmää saisi vihata? Millä perusteella voi yleistää niin laajasti, että tuomitsee miljoonien ihmisten olemassaoloa? Mietin vaihtoehtoisia skenaarioita. Entä jos Miisa olisi kirjoittanutkin vanhuksista jotka haisevat? Tai keski-ikäisiä joilla on aina vakava naama ja kova kiire?

On ärsyttäviä lapsia ja on mukavia lapsia. Jokainen lapsi on silti ihminen joka ansaitsee tulla kohdatuksi ilman negatiivisia ennakkoluuloja. Myös aikuisissa on vaikeita ja huonosti käyttäytyviä yksilöitä. Sen kestäminen kuuluu elämään ja antamalla lapsille mahdollisuuden, voimme välttää ettei heistä(kin) kasva toisiaan vihaavia ja negatiivisia aikuisia. Lasten vihaaminen on vieläpä erityisen inhottavaa samalla tavoin kuin kehitysvammaisten tai muiden heikompiosaisten syrjiminen: he eivät voi itse pitää puoliaan. Tämän lisäksi lapsen huono käytös on harvoin tarkoituksellista.

Miisan täytyy tehdä valtavasti töitä hänen puhtaan ja kunnollisen imagonsa ylläpitämiseksi. Se ei todellakaan ole helppoa nykyajan internetissä eikä missään nimessä helpoin tie julkisuuteen. On jollain lailla ironista, että siitä huolimatta hän haukkuu yhtä ihmisryhmää kuin se olisi hyväksyttävää (tai ehkä jopa hauskaa?). Olen ihaillut Miisaa, sillä hänen läsnäolonsa internetissä on aitoa ja videot ovat sopivia myös pienemmille lapsille. Mutta miltä tuntuu niistä katsojista jotka ovat selvästi vielä lapsia ja yksi Suomen seuratuimmista someidoleista sanoo ettei pidä siitä ihmisryhmästä johon hän kuuluu? Luulen, että Miisan tarkoituksensa on olla hyvä roolimalli mutta lasten avoin vihaaminen antaa hänestä kapeakatseisen ja itsekkään ihmisen vaikutelman – ehkä jopa hänen tiedostamattaan.

Mutta saako lapsia vihata? Ei saa. Jos et kuitenkaan voi vihallesi mitään, ole hyvä ja pidä suusi kiinni. Olen varma, että Miisan kirjoittama tilanne oli lapsen vanhemmille haastava myös ilman, että Suomen suosituin youtubettaja kommentoi sitä 35 000 seuraajalleen.

Ps. Jos olet blogissani ensimmäistä kertaa, tervetuloa! Niin olen minäkin (melkein). Blogini ei kunnolla päässyt käyntiin, kun aloin epäilemään kirjoitustaitojani. Kirjoitan aiheesta lisää seuraavassa postauksessa!