Phoenix Zoo

 

Eilen saimme vihdoin aikaiseksi lähteä Phoenixin eläintarhaan. Sain ilmaisliput eläintarhaan kirjastosta, jossa jaetaan joka päivä nopeimmille kulttuuripasseja, joita voi käyttää esimerkiksi museoissa, taidenäyttelyissä tai eläintarhassa käymiseen. Säästyipä siis 45 dollaria, ja alle 2-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi muutenkin. Vielä elokuussa eläintarhan aukioloajat olivat polttavan kuumuuden vuoksi aamuseitsemästä kello kahteen iltapäivällä, nyt ovet sentään ovat avoinna yhdeksästä viiteen. Suuntasimmekin liikkelle heti yhdeksältä, koska jo puolen päivän aikaan lämpötila kipuaa neljäänkymmeneen. Kaksivuotiaamme on ehkä maailman eläinrakkain lapsi, joten on sanomattakin selvää, että hän viihtyi eläinten seurassa paremmin kuin hyvin. Vauvaa kuumuus sen sijaan harmitti, mutta sinnittelimme eläintarhassa silti kunnioitettavat kaksi ja puoli tuntia. 🙂 

Näitä kilpikonnia oli kymmeniä heti sisäänkäynnin luona. Kilpparit ovat jostain syystä vaan niin söpöjä! Tai ainakin ne pienemmät yksilöt, en tiedä olisinko kovin mielissäni niistä kaikkein isoimmista konnista. En tiedä asuvatko kilpikonnat näissä Arizonan harvoissa vesistöissä ihan luonnostaan, mutta ainakin muutaman vuoden takaisella Wisconsinin kanoottiretkellä poimimme kilpikonnia meloilla kanoottien kyytiin. 

 

Kukkien väriloisto on täällä nyt parhaimmillaan, sitä on joskus vaan hankalaa saada välittymään kuviin. Kieltämättä tuntui kivalta olla eläintarhassa, jossa ilmaston olosuhteet olivat vähän optimaalisemmat savannin eläimille kuin Korkeasaaressa. Myönnettäköön, että vähän kävi paksuturkkisia lampaita kyllä sääliksi…

 

Uskalikko pääsi taputtelemaan norsuvauvaa äidin vahtiessa vieressä…

 

… No ei nyt sentään, pysähdyimme vain ihastelemaan hyvin aidon oloisia tekoelefantteja oikeassa mittakaavassa, minun 160-senttiseen pituuteeni suhteutettuna. Säkäkorkeus Afrikannorsuilla on keskimäärin 3,2 metriä, mutta ei sekään numerona kerro yhtä paljon kuin norsun vieressä seisominen. En ehkä haluaisi kohdata villiä elefanttia kaksin luonnossa, ainakaan tältä etäisyydeltä.

Tämä rupikonna oli ihan jäätävän kokoinen, aluksi luulin sitä yhdeksi terraariossa olevista kivistä! Se oli suunnilleen yhtä iso kuin molemmat käteni auki levitettynä.

 

Lammen asukit uiskentelivat keskenään sulassa sovussa: sorsat, kilpikonnat ja pelikaanit tulivat vuorotellen tutustumaan ihmisiin makupalojen toivossa.

 

Lapsille oli varattu oma alueensa, jossa oli maatilaeläimien petting-zoo. Lapset siis pääsivät itse aitauksiin taputtelemaan vuohia, lampaita ja kanoja. Siinä vieressä oli myös taukopaikkana toimiva maatila-aiheinen leikkipuisto autenttisine rakennuksineen ja traktoreineen.

 

 

Lopuksi vielä pikainen asukuva, jonka yksityiskohtia en valitettavasti ehtinyt / muistanut kuvata. Päällä oli kuumuuteen täydellisesti sopiva maksimekko, joka löytyi jo aiemmin hehkuttamastani Sedonan Earth Bound -kaupasta. Vyö on useamman vuoden vanha ostos Ruotsin Indiskasta, ja tekonahkalaukku on kotoisasti Lindexistä. Ai niin, ja nuo aurinkolasit löysin Specsaversilta mielettömällä alennuksella: sain lasit nahkakoteloineen päivineen parilla kympillä, kun niiden ovh oli 150 euroa. Suosittelen siis tutkailemaan optikkoliikkeiden aurinkolasivalikoimaa, silloinkin kun ei ole varsinainen alekausi menossa.

Nyt lähdemme juhlimaan mieheni isoveljen syntymäpäiviä – kakku ja uima-allas kutsuvat!

x Hanne