#WOKEUPLIKETHIS
On ehkä maailman söpöintä nähdä miten ylisuojelevasti viisi- ja kolmevuotiaat isosiskot suhtautuvat uuteen perheenjäseneen.
Iltaisin pikkuveikalle annetaan noin sata hyvänyönsuukkoa ja monta hellää halia.
Limppu nukkuu yöt vieressäni (muuten meillä ei nukuttaisi ollenkaan), ja yleensä jossain vaiheessa aamuyötä yksi tai kaksi pikkuhiipparia hipsuttelee pikkuveljen viereen. Mieheni on jo ajat sitten luovuttanut paikkansa pikkutuhisijoille ja siirtynyt sohvalle…
– –
”Meidän talossa ei vauvat saa itkeä!” komensi Bean minua tomerasti eräänä päivänä, kun lopettelin kaikessa rauhassa keittiön siivousta enkä heti reagoinut vauvan inahduksiin. ”Äiti tuu jo, vauva itkee! Se talvii sua!”
– –
Joka armas aamu ja iltapäivä meillä tapellaan siitä, kuka saa työntää vauvan vaunuja. Välillä äidin pitää hienovaraisesti tarttua ohjaksiin, kun innokkaat hoitajat ottavat liikaa vaikutteita kaukaiselta sukulaiseltaan Kimi Räikköseltä…
Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, meillä on viime päivinä asustellut varsin vaativa sylivauveli. Eräänä päivänä olin yrittänyt suunnilleen kaikkea päälläseisontaa lukuunottamatta saadakseni vauvan rauhoittumaan, ja istuin silminnähden turhautuneissa fiiliksissä sohvalla. Pikku-V sitten tuli luokseni ja pyysi vauvaa syliin. Varoittelin, että vauva on tänään vähän kiukkuisella päällä eikä välttämättä viihdy sylissä kovin hyvin, mutta päättäväinen isosisko ei tästä säikähtynyt.
All yours!
Käytin parin minuutin breikin hyväkseni ja siirryin keittiön puolelle siivoamaan päivän sotkuja katsellen isosiskon touhuja sivusilmällä. Siellä tyttö kujerteli ja lauloi pikkuveljelleen, ja hetken päästä näky oli tämä:
En ehkä kestä.