SURVIVAL MODE
Nyt seuraa tunnustus, josta kiihkosiivoojaäitini saa todennäköisesti pienen sätkyn. (Äiti, istu alas ja ota varmuudeksi heti jo se labradorinnoutaja viereen terapoimaan.) Lisäksi koen tarpeelliseksi varoittaa herkimpiä lukijoita sisällöstä, joka saattaa sisältää graafista materiaalia ja inhorealistisesti kuvattua perhearkea. Jos erinäiset ruumiineritteet aiheuttavat kuivayökkäilyä, skippaa suosiolla.
Limpun mielestä äiti vois vähän tsempata.
– –
Tässä se tulee: olen surkea siivooja.
En tiedä olenko vain jotenkin ihan kädetön tässä wannabe-kodinhengettäryydessäni vai ovatko lapsemme keskivertoa lahjakkaampia sotkijoita, mutta viime aikoina huushollimme ylläpito on alkanut tuntua ihan epätoivoiselta hankkeelta. Siivous lapsiperheessä on oikeasti maailman yliarvostetuinta hommaa, kun työn jäljestä saa ainakin meillä nauttia hyvällä tuurilla noin kolme sekuntia.
Älkää käsittäkö väärin, kyllä meillä siivotaan. Sehän tässä onkin ihan täysi mysteeri: koko ajan keräilen toisten kamppeita paikalleen tai heilun rätti kädessä, ja silti seinät tuntuvat kaatuvan päälle. En todellakaan yllä sille äitini ”jynssään-lattialistoja-hammasharjan-kanssa”-levelille, vaan saan maksimissaan pari kertaa vuodessa tilapäisen mielenhäiriön, jonka seurauksena teen perusteellisemman siivouksen. Teen yleensä kerran viikossa kunnon viikkosiivouksen, ja päivittäin aina jotain perus tavaroiden järjestelyä, tasojen pyyhintää sekä keittiö-olohuoneosaston silmänlumesiivousta / keskilattiaimurointia. Pyykkiä meillä pestään lähes joka ilta. Master bedroomin vessaa pestään noin kerran viikossa, mutta tyttöjen käytössä olevaa vessaa sen sijaan saisi kuurata vähintään kerran päivittäin. En kerta kaikkiaan tajua, miten sitä hammastahnaa löytyy joka #¤%&/ hammaspesun jälkeen jokaisesta vessan vetimestä, lattialta ja matosta. Vessan peili pysyy puhtaana pesun jälkeen ehkä tunnin-pari.
Tiedän useitakin lapsiperheitä, joilla on samanikäisiä lapsia kuin meillä, eikä heillä tunnu olevan koti näin levällään kuin meillä. Yksi parhaista ystävistäni pystyy esimerkiksi hankkimaan kotiinsa kauniita valkoisia design-huonekaluja ja -esineitä, jotka siis pysyvät ehjinä ja tahrattomina. Hänellä kestävät käytössä myös kynttilät ja leikkokukat, ja heidän puhtautta kiiltelevältä parkettilattialtaan voisi ihan huoletta nuolla sen päivän illalliset. Kaapit on tietysti konmaritettu, ja koko huusholli huokuu seesteisyyttä ja harmoniaa.
Vaikka en itseäni minään hamsterina pidäkään, meillä tuntuu olevan lukemattomia laatikoita täynnä ”tärkeitä papereita”, parittomia ruuveja ja ikkunanavaajia, nappeja, sekalaista elektroniikkaa ja kirjaimellisesti puhkiluettuja kirjoja, joita ei todellakaan voi asetella hyllyille nätisti värikoodattuun järjestykseen. Lastenhuoneesta en edes viitsi aloittaa – ajatuskin sen nielemästä tilpehöörimäärästä saa verenpaineen nousuun. Eilen illalla sain vihdoin tarpeekseni: lukemattomien kuuroille korville kaikuneiden siivouspyyntöjen jälkeen marssin lopulta tyttöjen huoneeseen roskapussin kanssa ja aloin säälimättömästi lappaa sänkyjen alle kasaantunutta pikkuhärpäkettä pussiin kahden tytön huutaessa epätoivoisesti taustalla. (Kamalaa, tiedän.)
– –
Tämän normaalin kaaoksen vielä jotenkin kestäisi, mutta rakkaus omia perheenjäseniä kohtaan alkaa olla koetuksella, kun saman vuorokauden sisään pesee oksennuspyykkiä (note to self: älä enää ota lapsia mukaan häihin ylensyömään herkkuja, kun lopputulos näköjään on joka kerta se, että joku oksentaa yöllä sänkyyn ja nukkuu siinä lammikossa aamuun asti), kuuraa samoja cokiksia kolmatta kertaa vastamopatulta lattialta (miten se muki ei vaan voi pysyä kädessä?!), ja tajuaa miehen laittaneen tiskikoneeseen konepesuaineen sijaan Fairya. (Voin kertoa, että sitä vaahtoa muuten tulee joka tuhannen saumasta läpi, melkein olisi voinut hakea suosiolla kylpyankan seuraksi keittiöön...)
Kivaa on myös se, kun illalla silmät ristissä ripustaa sitä viimeisintä pyykkikoneellista kuivumaan, ja laittaa kaiken viehätysvoimansa peliin saadakseen miehen jeesaamaan… ja toinen ylhäisesti kommentoi läppärinsä takaa, ”mua ei nyt tähän aikaan yhtään kiinnosta siivota”.
Ööö äijä, ihanko tosissaan siinä pienessä päässäsi kuvittelet, että mulla ei iltayhdeltätoista ole mitään muuta kiinnostavaa tekemistä kuin sinun kalsareittesi liitostelu? Kai mäkin nyt mieluummin katselisin YouTubessa kissavideoita.
—
Yksi asia on varmaa. Ei, vaan kaksi.
Me tarvitsemme a) lisäneliöitä ja b) ulkopuolisen siivoojan.