Summertime – and the livin’ is easy
Amerikassa ehkä hienointa on se, että yhteen maahan mahtuu niin monta erilaista osavaltiota ja kaunista maisemaa. Monen käsitys Pohjois-Amerikasta on NYCin pilvenpiirtäjät ja pintaliitoelämä, tai median luoma kiiltokuva Los Angelesin rannoista ja julkkisglamourista. Täällä pidempiä aikoja viettäneenä olen kuitenkin todennut, että aitoon amerikkalaiseen kulttuuriin tutustuu parhaiten matkustelemalla osavaltiosta toiseen ja kiertelemällä myös niitä vähän pienempiä paikkoja. Parasta on se, että välimatkat eivät välttämättä ole edes pitkiä: esimerkiksi täältä Phoenixin aavikoilta on nelisen tuntia Mexicoon turkoosin meren rannalle, ja viidessä tunnissa pääsee nauttimaan Californian rannoista. Vannoutunut lumilautailija hurauttaa Coloradon vuorille kolmessatoista tunnissa, ja Las Vegasin casinoille ajaa yhtä nopeasti kuin Helsingistä Kuopioon. Tällä kertaa me lensimme mantereen halki Minnesotasta Phoenixiin (vieläkin muistoissa männävuosien 26-tuntinen ajomatka ilman ilmastointia, never again!) toimimaan matkaoppaina perheelleni. Kovin kauaa emme Arizonan pääkaupungissa kuitenkaan viihtyneet, vaan suuntasimme viiden tähden lomaresorttiin lumoavan kauniiseen Sedonaan. Tämä oli vaatimaton valmistujaislahja vanhemmiltani, olen kyllä onnentyttö! Sedona on suunnilleen puolimatkassa Grand Canyonille, ja se on eräänlaisten elämäntapahippien ja henkistymistä kaipaavien suosiossa oleva kohde. Sedonassa on valtavasti erilaisia retriittejä ja uskonnollisia tapahtumia, ja se on kuuluisa vortexista eli eräänlaisista parantavista energiakentistä. Meille taisivat pelkästään jo henkeäsalpaavat maisemat aiheuttaa meditatiivisia henkistymiskokemuksia 🙂 Vaeltamishurma taisi vallata seurueemme siinä määrin, että 40 asteen hellettä uhmaten lähdimme pienet tytöt selkärepuissa kiipeämään vuorelle Devil´s Bridgea katsomaan. Tällä kertaa voitin itseni ja uskaltauduin korkeanpaikan pelostani huolimatta kapoisen sillan keskelle ihastelemaan huikeaa näköalaa.
Vaeltamisen, shoppailun ja muiden urheilullisten aktiviteettien (kyllä, shoppailu vaatii äärimmäistä fyysistä kestävyyttä ja mielenlujuutta!) lisäksi teimme pienen roadtripin Arizonan alppikaupunkiin, Flagstaffiin. Suuren korkeuseron vuoksi ilmasto on täysin erilainen kuin Phoenixissa, vaikka ajomatkaa ei olekaan kuin pari tuntia. Flagstaffissa on Phoenixista poiketen havupuita ja luonnonvesistöjä, mikä veden ja metsien keskellä kasvaneelle suomalaiselle on tietysti varsin kotoisaa. Korkeusero kuitenkin asettaa elämälle omanlaisensa haasteita: esimerkiksi leipominen on melko mielenkiintoista, kun reseptien suhteita pitää ilmanpaineen vuoksi muutella. Veden juominen on myös äärimmäisen tärkeää, ettei joudu inhan vuoristotaudin uhriksi – itse sen kokeneena en suosittele kenellekään.
Nasu-possu kulkee mukana kaikkialle :)
Ai kenenkö lapsi on vähän eläinrakas? Itsesuojeluvaistoa ei tälle tytölle ole siunaantunut silloin, kun sitä jaettiin. Serkkutyttöjen hevonen on suhteellisen kouluttamaton, ja sitä jahdattiin noin puoli tuntia ympäri niittyä ennen näiden kuvien ottamista. Päättäväinen kaksivuotias halusi välttämättä hevosen selkään, ja juoksi pillastuneen pollen perässä krokotiilinkyyneleet poskilla: ”haluu latsastaa!” Eihän siinä muu auttanut kuin päästää prinsessa ratsaille, vaikka äitiä kouluttamattoman hevosen arvaamattomuus vähän hirvitti. Hevosen lisäksi kissanpennut saivat tältä lyyliltä melkoista kyytiä.
Vaikka lomailu toki on ihanaa, on silti helpottavaa päästä ikuisesta matkalaukkuelämästä omaan asuntoon. Vaikka asuntomme onkin vain väliaikainen, kutsumme sitä silti kodiksi. Lapsiperheessä varsinkin tarvitaan pysyvyyttä ja rutiineja – eikä pelkästään lasten, vaan myös meidän aikuisten takia. Tuntuu luksukselta saada purkaa tavarat vihdoin kaappeihin, juoda aamukahvia omasta muumimukista ja pestä monta koneellista pyykkiä. Tämä on nyt toistaiseksi se koti, jossa tehdään ihan(an) arkisia asioita: siivotaan ja sotketaan, tehdään kotiruokaa, nukutaan päiväunia, luetaan kirjaston kirjoja ja piirretään tikku-ukkoja. Lauletaan suloisessa sekamelskassa ensin englanniksi ”I´m taking home my baby bumble-bee” – ja sitten vaihdetaan jo Lennä lennä leppäkerttuun. :) Why choose one when you can have it all?
Jatkossa on luvassa paloja Jenkkiarjesta, mm. suosikkireseptejä, ehkä vähän shoppailusaldoa ja suosikkipaikkoja. En varmaankaan voi välttyä vertailemasta Suomea ja Amerikkaa, vaikka sitä varonkin tekemästä… ;) Postaustoiveita saa myös esittää, ja kommentit ovat erittäin tervetulleita!
Ihanaa perjantaita!
x Hanne