Liikunnallisia haaveita

Olen taas viime aikoina ehtinyt käydä salilla säännöllisemmin. Olen kyllä pumpannut rautaa vähintään kerran-kaksi viikossa viime syyskuusta lähtien, mutta tavoitteenani olisi käydä salilla nelisen kertaa viikossa. Kuten olen aiemmin kertonut, minulle lähes mieluisin liikuntamuoto tällä hetkellä on ihan perus punttis ja raaka raudannosto. Siinä huomaa kehityksen jo parin kerran jälkeen, ja painoja lisätessä motivaatio sen kun kasvaa. Ongelma tällaisessa liikkumisessa on kuitenkin sen yksipuolisuus, ja se, että pysyttelen siinä kuuluisalla mukavuusalueellani. Tällä hetkellä hapenottokykyni on säälittävän huono, ja turhaudun kaikesta liikkumisesta, mikä alkaa hengästyttää. Siinä jos missä tuntee olonsa luuseriksi: olenko tosiaan 24-vuotiaana näin rapakunnossa? Tosiasiassa pystyn kyllä juoksemaan, pelaamaan joukkuepelejä ja haikkaamaan, mutta en tee sitä kovin mielelläni. Käyn kyllä silloin tällöin ystävien kanssa lenkillä tai haikkaamassa, mutta yksin lähtemisen kynnys on kova. PT teki minulle syksyllä intervalliohjelman, mutta sairastelujen jälkeen sen treenaaminen jäi, ja siirryin takaisin itselleni mukavampaan kuntosaliharjoitteluun.

Joku voisi tässä nyt älähtää, että ”eihän liikkumisen kuulukaan aina olla mukavaa!” No ei, eikä niitä tuloksia varmasti saavuteta sillä, että luetaan naistenlehtiä jalkapressissä. Mutta tänä muutoksen vuonna on vain ollut motivoivampaa mennä salille sillä asenteella, että minä nautin tästä, ja teen silti treenin täysillä! Ehkä stabiilimmassa elämänvaiheessa lähtisin itse piiskaamaan itseäni kovemmin, mutta nyt kun stressilevelit ja erilaiset elämän epävarmuustekijät ovat jatkuvasti katossa, olen ottanut mieluummin sen asenteen, että pidän urheilun positiivisena voimavarana enkä veren maku suussa suorittamisena. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tavoitteita saisi ja pitäisi olla. Ensisijaisena tavoitteenani pidän yleisen jaksamisen ja hyvinvoinnin ylläpitämistä. Toiseksi tärkeimpänä haluan pudottaa painoa noin kymmenisen kiloa. Tiedän, ettei se tapahdu yhdessä yössä, enkä usko mihinkään ihmedieetteihin. Siksi teen mieluummin töitä tasaisen tappavaan tahtiin, jotta tuloksetkin olisivat pysyviä. Yritän pitää syömiset tarkasti syynissä, kuitenkin niin, etten romahda täysin jos tulee pieni repsahdus. Kroonisista vatsavaivoista kärsineenä olen nyt jättänyt maitotuotteet ja viljat kokonaan ruokavaliosta pois, eli katsotaan josko tästä löytyisi ratkaisu sekä vatsakipuihin että painonpudotukseen.

 

Tähän mennessä parantunutta:

– Säännölliset ruokavälit, sokerista ja huonoista hiilihydraateista luopuminen

– Käsivarret ja jalat muokkautuneet: kertynyt lihasmassa + kiinteytyminen

– Ryhti ja keskivartalon tuki parantuneet

– Peruskestävyys ja -vahvuus: dipit ilman avustusta, leuat koko ajan pienemmillä avustuksilla, nostan penkistä 90lbs (n. 40 kg)

 

”Realistisia Fitness-haaveita”:

– Pystyä juoksemaan säännöllisesti ilman hillitöntä penikkatautia: jos ei nyt mitään maratonia, niin vaikka edes 10 km

– Notkeuden parantaminen: spagaatti

– Pystyä haikkaamaan ilman tunnetta siitä, että kuolee ihan just: hapenottokyky

– Leuat ilman avustusta

– Nostaa penkistä 75 % omasta painosta

 

Toteutus:

– Juoksun uudelleen aloittaminen uusilla Asicsen kengillä – hiljaa hyvä tulee!

– Joogan säännöllinen harrastaminen: Yogurus kotona / Joogatunnit salilla vähintään kerran viikossa

– Haikkaamisen ottaminen osaksi viikottaista (tai edes kuukausittaista) liikkumista: hapenottokyvyn parantaminen

– Leuat joka salikäynnillä: sarjat ja 1 x oma maksimi

– Penkkisarjat 9-8-7 & 1 x oma maksimi