ALL I WANT FOR CHRISTMAS…
Olen aina ollut jouluihminen. Jo lapsena aloin usein kuunnella joululauluja jo varhain syksyllä, ja syystalven pimeyteen kuuluivat olennaisesti joulufiilistely korttiaskarteluineen sekä leipomuksineen. Glögiä kului valtavia määriä, ja tein usein lähimpien ihmisten lahjat itse. Salamyhkäiset tonttupuuhat olivat suosikkijuttujani, ja luin aina joulunalusaikana asiaankuuluvalla hartaudella Mysi Lahtisen joulusatuja – suosikkini oli tarina, jossa lapset tekevät itse joulukarkit koko perheelle.
Nyt aikuisena joulunalusvalmistelut ovat yllättäneet; tontut eivät hoidakaan joulusiivousta, ja tarjoilut pitää miettiä ajatuksen kanssa huolella etukäteen. Arjen hektisyys ja kiire tuntuu syövän joulufiilistä armottomasti. Arizonassa joulu tuntuu yllättävän vielä ihan eri tavalla, kun säätila ei olemassaolollaan muistuta joulujuhlan lähestymisestä… Ehkä osittain kämäisestä lumitilanteesta johtuen amerikkalaiset koristelevat kotinsa jo hyvin aikaisin, usein kiitospäivän ja ensimmäisen adventin välimaastossa. Meilläkin on jo pari viikkoa ollut joulukuusi pystyssä. Koristeet tuovat ilman muuta tunnelmaa ihan eri tavalla, ja onneksi jouluradion kautta on voinut kuunnella myös suomalaisia joululauluja.
Lapsuudenperheessäni tietyt joulutraditiot ovat todella tärkeitä, ja olenkin yrittänyt tuoda niistä muutamia omaan joulunodotukseemme. Joulukalenteri oli lapsena minulle ehdottoman tärkeä, mutta niitä on todella hankalaa löytää Jenkeistä. Tänä vuonna päädyin askartelemaan sellaisen itse ruskeista paperipusseista, pyykkipojista ja juuttinarusta. Tytöt ovat saaneet availla luukkuja, joista löytyy pikkuherkkujen lisäksi erilaisia tuikitarpeellisia (tai täysin tarpeettomia) tykötarpeita pinneistä ja ponnareista huulirasvaan ja tarroihin. Jatkuva epäjärjestys ja nurkkiin kerääntyvä turha sälä kuitenkin ahdistaa, joten laitoin kalenteriin myös aineettomia pikkulahjoja…
Joulukalenterin luukuista on pikkumuistamisten lisäksi löytynyt erilaisia lupauksia koko perheen yhteisistä jouluaktiviteeteista. Itselleni joulu ei koskaan ole koostunut eksessiivisestä lahjomisesta, vaan se oikea joulufiilis on löytynyt ihan muista jutuista, kuten joulukonserteista ja -markkinoista. Tänä vuonna erityisesti tuntuu, että perheen yhteinen aika on jäänyt vähiin miehen pakertaessa opintojaan loppuun. Tajusin, että tänä jouluna perheen yhteinen aika on minulle erityisen tärkeää ja korvaamatonta. Tiesin, että miehen lopputentit olisivat ohi joulukuun 7. päivään mennessä, mikä taas tarkoittaisi sitä, että ehdimme hyvin touhuta koko perheellä kaikenlaista!
Tähän mennessä tytöt ovat löytäneet joulukalenterista kolme kivaa koko perheen yhteistä aktiviteettia: joulukonsertin, käynnin Scottsdalen junapuistossa jouluvaloja katselemassa, sekä koko perheen luistelutapahtuman. Konsertissa ehdimmekin jo käväistä viime lauantaina, ja tällä viikolla on tarkoitus päästä luistelemaan sekä käymään junapuistossa. Tytöille on äärimmäisen tärkeää saada kokea tiettyjä vuosittaisia jouluperinteitä, joista junapuisto erityisesti on muodostunut meidän perheen must-jutuksi. Juna-ajelu jouluvalojen somistamassa maisemassa kaakaota siemaillen on joka vuosi yhtä jännä juttu, ja reissulla käymme usein vielä ajelemassa karusellissa joululaulujen soidessa taustalla. Itse joulupukkikin on puistossa tavattavissa!
Muita kivoja tapahtumia ovat paikalliset joulumarkkinat ja -festivaalit, joissa myydään itse tehtyjä joulujuttuja koristeista leivonnaisiin. Olipa erääseen tapahtumaan kuljetettu 40 tonnia lunta Phoenixin lapsille ihmeteltäväksi! Meidän on tarkoitus vielä käydä koko perheellä orkesterini joulukonsertissa, jossa soitamme mm. Pähkinänsärkijää, perinteisiä joululauluja sekä jouluista elokuvamusiikkia. Paikalliselle pikkulentokentälle tulee myös pukki helikopterilla, ja tämä on lapsille aika jännittävä kokemus. Tulossa on luonnollisesti vielä suomalaisten pikkujoulu, orkesterin pikkujoulu, miehen suvun pikkujoulu sekä kirkon joulujuhla.
Kotona ajattelin tehdä tyttöjen kanssa jouluaskartelua sekä leipoa pipareita – meillä on kaapissa ihanat Muumi-piparimuotit odottamassa!
Nyt kotona alkaa jo näyttää ja tuoksua joululta. Yhteiset aktiviteetit ovat piristäneet joulukuuta huomattavasti!
Yhtäkään joululahjaa en ole vielä ostanut, mutta se ei haittaa.
Tänä jouluna arvokkainta on aidosti yhdessäolo ja rauhoittuminen.