Kesä+Helsinki = Love
Pari päivää sitten päätin lähteä ”lomalle” yhden lapsen kanssa ja tehdä iltareissun Helsinkiin tapaamaan ystävää. Tämän kesän bucket list on aika pitkä, ja yksi Suomen-visiitin haaveistani oli päästä tänä kesänä Suomenlinnaan. Muuten meillä ei ollut sen kummempia suunnitelmia, kunhan haahuilimme ja nautimme aurinkoisesta säästä. Vähän harmittaa, ettemme ehtineet mieheni kanssa illastamaan Helsinkiin silloin kun hän vielä oli täällä, mutta siinäpä siis hyvä syy tulla ensikin kesänä Suomeen. 😉
Hyppäsimme siis Pöhkö-Petran (ks. alla) kanssa lähijunaan. Onpa muuten hienoa, että rantaradankin lähijunat on nyt muutettu ainakin osittain matalalattiaisiksi, on nimittäin näin rattaiden kanssa huomattavasti pienempi kynnys (no pun intended) matkustaa junalla.
Lasipalatsin luona treffattiin, ja ensimmäisenä suuntasimme syömään. Buffetin jälkeen lähdimme vaeltamaan Kauppatorin suuntaan, ja kaunis Esplanadin puisto veti meitä magneetin lailla nurmikolleen istuskelemaan. Ensin tosin piti tehdä pikapysähdys Ben&Jerry´sin kautta, tilasin jotain New York Chocolate Fudge with Pecans&Walnuts (lue: tajunnanräjäyttävän hyvää). Puistossa taisi olla muutama muukin kuin me!
Odottelimme Kauppatorilla hetkisen Suomenlinnan lauttaa, joka saapuikin pian. Vaikka mikäs hätä meillä oli satamassa kauniita purjelaivoja katsellessa ja torikojujen tuoksuja nuuhkiessa! Helsinki on kyllä ehdottomasti suosikkikaupunkini kesällä, vaihtaisin palmut ja 45 asteen helteen tähän ihan heittämällä. Kaipaan merta ja Aleksanterinkadun kauppoja, Esplanadin eteläeurooppalaista tunnelmaa ja kaikenlaisia kesätapahtumia, joita Helsingissä jatkuvasti järjestetään.
Ystäväni onnistuu jotenkin aina löytämään Helsingistä sellaisia paikkoja, joissa en ole koskaan käynyt. Suomenlinnassakin olen käynyt varmaan kymmenen kertaa, mutta en koskaan tässä hiljaisessa poukamassa. Täällä saimme olla ihan rauhassa, katsella ohi kulkevia purjeveneitä ja kahlata rantavedessä. Hauskaa löytää tutusta kaupungista vielä näin vuosienkin jälkeen paikkoja, joiden ei ennen ole tajunnut olevan olemassakaan.
Suomenlinnan reissun jälkeen oli vielä aikaa kävellä Tuomiokirkon kulmilla ja ihastella suloisia pikkuputiikkeja. Nämä vanhat rakennukset pikkukatuineen, väreineen ja kukkineen ovat jotain sellaista, mitä Phoenixissa ei koskaan tule vastaan. Näillä kaduilla kävellessä mieli rauhoittuu, ikään kuin palaa ajassa taaksepäin.
Olen jo päättänyt, että joskus vielä ostan itselleni omat Parikat. Ne vain paranevat vuosi vuodelta!
Päivän haahuilun jälkeen oli mukava palata kotiin. Pienikin nukahti autoon, ja hänet sai kantaa suoraan sänkyyn ilman tavanomaisia iltaitkuja. Nämä Suomen kesäillat ovat kyllä vertaansa vailla: yötön yö, lintujen laulu ja maalaismaisema.
” Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie. ”