Koti-ikävä
Mitä tehdä silloin, kun koti-ikävä on lamaannuttava ja kaikki arjen pienet asiat tuntuvat ärsyttävän erilaisilta?
Uuteen kotimaahan sopeutuessa tulee hetkiä, jolloin kaikki tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Aina ei jaksa olla innokkaana opettelemassa arkirutiineja uudestaan, vaikka toki niitä onnistumisen tunteitakin on koettu. Uudessa ympäristössä rutiinien luoma perusturvallisuus katoaa, kun käytännöt, kieli, kulttuuri ja vaikkapa mittayksiköt ovat erilaiset. On esimerkiksi äärimmäisen turhauttavaa mokata oma ruokabravuuri, kun kaupasta ei löydä juuri sitä tarvitsemaansa raaka-ainetta tai jos vahingossa laittaa uunin lämpöasteet vähän sinne päin (nyt kyllä tiedän, että 175 celsiusta on 350 Fahrenheitia, ja 200 celsiusta noin 400). Kuntosalilla ei ole hajuakaan siitä, minkä verran pitäisi laittaa painoja, kun ne ovat paunoissa. Itsepalveluun ja halki-poikki-pinoon -ajatteluun tottunut suomalainen myös välillä pyörittelee silmiään kassajonossa, kun jokaisen asiakkaan kanssa käydään small-talkia ja ostokset pakataan valmiiksi – mikä vie huomattavasti enemmän aikaa, kuin ostosten itse pakkaaminen. Eipä siinä, hyvää palvelua täällä enimmäkseen saa 🙂
Ulkomailla asuessa suomalaiset asiat nousevat arvoon arvaamattomaan. Suomessa asuessani en ollut kovin fanaattinen Suomi-designin fani, mutta täällä ne iänikuiset Muumi-mukit ja Marimekko-kuosit tuntuvat yllättäen tärkeiltä ja jopa raikkailta. Olen yllättänyt itseni kuuntelemalla vaihteeksi suomalaista musiikkia, ja ilahtunut löytäessäni lempiruokakaupastani ruisleipää. Suurieleisen, muhkean ja tumman amerikkalaissisustuksen keskellä olen myös huomannut kaipaavani valtavasti vaaleampaa värimaailmaa ja selkeän skandinaavisia linjoja. (Nyt varmaan lähimmät ystäväni tyrskähtelevät kahveihinsa, koska kaikki minua vähänkään tuntevat kyllä tietävät, kuinka minimalistisen skandinaavinen tyylini on….) Olen saanut todellisen sisustuskärpäsen pureman, ja voisin viettää kaiken vapaa-aikani eri nettikauppojen sivuilla ihastellen valkoisia nahkasohvia. Viime viikolla saimme vihdoin aikaiseksi lähteä huonekaluostoksille. No, joko arvaatte minne päädyimme?
Ah, mikä ihana näky! Kuin kotiin olisi tullut. Vaikka olen aina dissannut hyväntahtoisesti sofistikoituneita länsinaapureitamme (puss och kram, Ruotsin pikkuserkut!), tunsin lähes hienoista ylpeyttä saapuessamme Ikeaan. Voi miten sydäntäriipaisevan huojentavaa oli paeta arjen murheita sinne kaikkien tuttujen Karlstad-sohvien, Billy-hyllyjen ja Ingolf-tuolien sekaan. Tokihan lopputulos oli se vanha tuttu: lähdimme hakemaan varastopuolelta kolmea isompaa huonekalua, mutta niiden lisäksi kotiimme saapui säkillinen kaikkea tuikitarpeellista pikkusälää. Miehen kanssa shoppailu sujui nopean kaavan mukaan ilman turhaa haahuilua ja haaveilua. Taktisesti unohdin sitten lastensängystä sälepohjan kauppaan, joten jouduin tekemään uusintareissun sister-in-law´n kanssa. Enkä tietysti selvinnyt kauppareissusta ilman näyttelypuolen houkutuksia, vaan ostin jo toistamiseen kaikkea mahdollista ostoslistan ulkopuolelta. Tulin niistä kaikista pikkutilpehööreistä kyllä mahdottoman onnelliseksi.
Tällä kertaa en ehtinyt päästä makustelemaan ravintolaan niitä kuuluisia lihapullia, mutta ostin kyllä mukaan rieskaa ja korvapuusteja kälyn nautiskellessa Daimeista. Nyt haaveilen jo glögikaudesta… Katsotaan, kuinka erilaiselta se maistuu palmujen varjossa nautittuna.
x Hanne
P.s. Fazerin sinistä ja ruisleipää otetaan postipakettina mielellään vastaan…