KOTONA TAAS
Perjantaina palasimme kotiin Phoenixiin. Pakko kyllä sanoa, että Icelandair meni ihan heittämällä suosikiksi kaikista kokeilemistani lentoyhtiöistä. Aivan huippu palvelu, hyvät safkat, tilavat koneet… Ei voi valittaa. Lennot menivät oikein hyvin lasten kanssa, he jopa nukkuivat tällä kertaa koneessa! Seitsemän tunnin layover Bostonissa taisi tehdä tehtävänsä, sillä molemmat tuhisivat ihan tyytyväisinä koko 5,5 tunnin lennon kotiin. Yöllä tosin ei meinannut uni tulla silmään sitten millään: omat lelut olivat niin ihmeellisiä, että lastenhuoneesta kuului vielä yhden aikaan yöllä kikatusta typyköiden leikkiessä poneillaan…
Jo lentokentällä kuumuus iski päälle, vaikka saavuimme iltakymmenen aikoihin. Pientä shokkihoitoa tämä Phoenixin ilmasto kylmän Suomen kesän jälkeen… Sisälläkin on niin kuuma, että suihkussa voisi käydä ainakin kolme kertaa päivässä. Ilmastointi tohottaa koko ajan, tosin yritämme pitää kustannukset kohtuullisina ja lämpötilan noin 76 Fahrenheitissa. Nukkuminen on ollut itse kullakin työn ja tuskan takana, kun jet lag on valvottanut väärään aikaan tai kuumuus vie unet. Itse olen vielä tämän päälle kärsinyt aivan järjettömistä selkäkivuista (kymmenisen vuotta sitten onnettomuudessa kompressoituneet kolme selkänikamaa kiukuttelevat silloin tällöin), joten olen joutunut välillä nukkumaan lattialla kipua helpottaakseni. Kipulääkkeitä on kulunut, ja tänään sitten kävin ihan lääkärissä hakemassa tujumpaa reseptiä.
Kotiinpaluu on siis alkanut enemmän tai vähemmän väsyneissä tunnelmissa. Uni on tullut kaikille viimeistään puoli yhdeksältä illalla, aamulla herätys neljän-viiden maissa. Jotenkin huvittavaa, enpä muista kovin monesti odotelleeni kauppojen / virastojen aukeamista tuntitolkulla :D Aamukahdeksalta päivä on ollut meillä jo puolessa.
On ollut kyllä ihanaa tulla takaisin. Anoppi oli ostanut jääkaappiin ruokaa valmiiksi ja lajitellut postit keittiön pöydälle. Uima-altaalla vuokranantaja kävi erikseen toivottamassa meidät tervetulleiksi kotiin, ja tänään oli oikein ihana jälleennäkeminen pomon perheen ja työkavereiden kanssa käydessäni koululla järjestämässä luokkaa kuntoon. Lapset lähes ratkesivat riemusta, kun he näkivät grandman, sedät, tädit ja serkut pitkästä aikaa.
Jälleennäkemisessä on myös ollut pientä surua taustalla: ystäväperheemme muuttaa eri osavaltioon sukulaisen vakavan sairauden vuoksi. Otimme perheen kolmevuotiaan tytön meille hoitoon viikonlopuksi jet lagista huolimatta: pakko nyt ottaa kaikki irti viimeisistä hetkistä. Huikean hienosti pikkuinen selvisi ekasta yökyläilystään, niin reipas ja avulias pieni neiti! :)
Monet ystävistämme ovat muuttamassa muualle, mikä tietenkin on aika harmillista näin omista itsekkäistä lähtökohdista. Aina ei ole helppoa ystävystyä näin aikuisiällä ihan uusien ihmisten kanssa, kun esimerkiksi suomalaisten kavereiden kanssa on lähes aina vuosien yhteinen historia takana. Onneksemme muutamien muuttosuunnitelmat ovat yllättäen peruuntuneet, jotta saamme vielä nauttia heidän seurastaan ainakin vähän pidempään…. :)
Tällaisia kuulumisia meidän elokuuhun. Nyt on pakko laittaa läppäri kiinni ja painua pehkuihin, kello on jo kymmenen eikä tämä jet laginen pää kestä valvomista enää yhtään kauempaa (päivällä nukutuista parin tunnin päikkäreistä huolimatta)….
Ihanaa alkavaa viikkoa!