Never say never
Lilyn asukuvaviikko jatkuu! Eilisen asua en valitettavasti ehtinyt kuvailla, ellei sitä salilla otettua peilikuvaa treenivaatteista lasketa. 😉 Tänään ehdin kuitenkin ottaa muutaman kuvan, kun tulimme lounasaikaan kirjastosta kotiin. Tykkään tästä meidän pihapiiristä kovasti, tätä huolletaan lähes päivittäin. On aika hauskaa ajatella, että kun Suomessa putoilevat lehdet puusta, niin täällä on melkeinpä toinen kevätkausi meneillään. Monsuunin aikaan sataa paljon vettä, joten täällä on nyt todella vihreää ja kukat täydessä loistossaan. Ja uskokaa tai älkää, sade on erittäin tervetullutta vaihtelua! On luksusta, kun lämpötila laskee alle kolmenkymmenen. Äkkiä tähän helteeseen tottuu, nimittäin eilinen 28 asteen lämpötila tuntui niin viileältä, että piti ihan laittaa pitkät housut jalkaan. 😀 Kyllä se tottuminen vei silti aikansa: eräs ystäväni kertoi, että suomalaisille biologisesti optimaalisin lämpötila on 15 astetta! Tämä kuulemma vaikuttaa esimerkiksi suorituskykyyn ja mielialaan. Siispä olen saanut tosissaan tehdä töitä kuumuuteen sopeutumisessa.
Tänään päälle valikoitui asu, johon en vielä jokin aikaa sitten olisi ikinä kuvitellut pukeutuvani. Jokaisella meistä taitaa olla ne omat asuinhokit ja muotivillitykset, joita ei laittaisi päälleen mistään hinnasta. (Pikkutyttönä taisimme naapuruston tyttöjen kanssa luvata, ettei kukaan meistä koskaan hanki paksupohjaisia kenkiä, leveälahkeisia housuja tai poikaystäviä. No, ysärilapsena nuo kaksi trendiä taidettiin kaikesta huolimatta kokeilla, ja poikaystävätkin tulivat jossain vaiheessa kuvioihin mukaan.) Viime aikojen omia inhokkejani ovat olleet hyvin vahvasti eläinkuosit ja paljetit, enkä ole kokenut liiviäkään omaan tyyliini sopivaksi. Eläinkuoseista tulee aina kamalat Riitta Väisäs -vibat, paljetit taas ovat omaan makuuni liian bling, ja liivi päällä tunnen itseni ihan liian leveäharteiseksi. Nämä kaikki komponentit näyttävät kyllä aina hirmu kivoilta muiden päällä, mutta omaan vaatekaappiini en ole toistaiseksi niitä huolinut. Koittipa sitten sekin päivä, kun heittäydyin villiksi sovituskopissa, ja päädyin yllättämään itseni. Sekä toppi että liivi löytyivät Last Chance -nimisestä outletistä, joka myy kalliita merkkejä poistohinnoin (taisin maksaa kummastakin 5 dollaria, ovh. 70-100). Koska hinta ei päätä huimannut, päätin kokeilla, olisiko näistä sittenkin täydentämään oman vaatekaappini sisältöä. Ja kuinka ollakaan, kaikki trendi-inhokkini päätyivät osaksi samaa asua! Yhdessä eläinprintti ja paljetit olivat ehkä vähän liikaa, mutta valkoinen liivi onneksi tasapainottaa villejä elementtejä.
Paljettitoppi: Kische / Last Chance
Liivi: Mural / Last Chance
Hame: Charlotte Russe
Laukku: H&M
Ballerinat: Aldo
Äkäinen kaksivuotias: mallin oma
Tämä tekomokkainen laukku on viimesyksyn mallistoa H&M:ltä, ja se on monista käyttökerroista huolimatta säilynyt hyvin. Se on juuri täydellisen kokoinen: sinne mahtuu helposti töissä tarvittavat kansiot tai näin kotiäidin rooliin kuuluvat vauvan vakivarusteet. Olkahihna puolestaan vapauttaa kädet työntämään rattaita.
Ballerinat ostin reilu puolitoista vuotta sitten edelliseltä Jenkkimatkalta. Niitä myydään Aldossa edelleen, joten taisivat olla melko suosittuja! Omien baltsujeni kanssa meni tovi, että ne muotoutuivat jalkaani sopiviksi, mutta se oli kaiken odotuksen arvoista. Onneksi en palauttanut :)
Tässä viimeisessä kuvassa ehkä näkyy häivähdys viime aikojen unettomista öistä. Totesin, että ehkä juuri tällaisina zombiaamuina kannattaisi vähän panostaa asuun ja lähteä ihmisten ilmoille, jotta mielikin vähän piristyisi. Suunnitelmani taisi toimia, sillä tulin aamupäivän asioinneilta paljon iloisempana takaisin! Ehkä syynä oli naapurin tädin iloinen huomenien toivotus (”Well good morning, sweetheart!”) tai työmiesten hyväntuulinen flirttailu (”Hello, gorgeous!”). Oli miten oli, tänään on univeloista huolimatta selkeästi hyvä päivä. :) On tästä amerikkalaisten yltiöpositiivisuudesta tainnut vähän jotain tarttua tähän Petra Pessimistiinkin.
x Hanne