NUKKUMATTI MISSÄ OOT

 

Olen ihan vakuuttunut siitä, että vauvoilla on joku ”äitirentoutuu”- tai ”äitisyö” -tutka: joka armas kerta kun tartun kahvikuppiin, haarukkaan tai läppäriin, kehdosta kuuluu ei-niin-kovin-vieno WÄÄÄÄÄ! Tässä syy siis siihen, miksi blogi päivittyy harvakseltaan nykyään. Asiaa olisi kyllä, mutta vauveli viihtyy enimmäkseen sylissä, eikä kotona ole päivisin muita sylejä ennen iltaseitsemää, kun mieheni tulee kotiin. 

Niin, se vauva… Täällä on menty aika lailla tunnelmasta toiseen viime viikkojen aikana. Vanha sanonta kuuluu, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa… No, kuvien lisäksi liitän tähän tunnelmaan sopivat biisit (nyt kun bebe kerran nukahti, niin ajattelin kiskaista tuon tuplaespressoshottilatteni naamariin ennen kuin pikkutyyppi herää, joten en tuhlaa aikaa kirjoittamiseen tällä minimaalisella aivotoiminnalla). 

 

1. viikko: Pitää olla pikkasen pläski

Ensimmäisen viikon ajan ukkeli pääasiassa nukkui, ja hänellä oli jatkuva nälkä. Lääkäri kyseli syöttöväleistä, ja teki mieli räjähtää nauramaan – hyvä kun kaveri veti välillä henkeä imetysten välissä. 

 

2. viikko: (Sinä olet) Aurinko

Toisen viikon vietin pääosin sohvalla lepäillen, kun vauva veteli tuntikausien sikeitä. Hereillä ollessaan hän oli itse auringonpaiste, ja mietin jo vakavissani että vaihtuiko vauvani sairaalassa jonkun toisen kanssa. (Etukäteen tietysti tilasin sellaisen pikkuveljeni kaltaisen Kiltti-Kallen, mutten ollut uskoa että sellaisen sain, siis näillä geeneillä…) Välillä jouduin jopa herättelemään bebeä syömään, kun unet maistuivat niin hyvin. 

https://youtu.be/XGkNbcS5PTA

 

 

3. viikko: Univiidakko

”Sinne kaivannut oon, univiidakkoon…”

Ei nukuta. Ei lisättävää. 

#lisääkahvia #univaje #äitieivaanosaa 

https://youtu.be/cTCKGge0NxY