Odottamaton kohtaaminen
Olipas ihana viikonloppu takana, pitkästä aikaa jotenkin aktiivinen. Marraskuu toi tullessaan viileät ilmat: päivisin on ollut korkeimmillaan 23 astetta ja öisin matalimmillaan 6 astetta lämmintä. Se on tarkoittanut sitä, että ulkoiluilmat ovat parhaimmillaan! Pukeutua voi melkeinpä mihin tahansa, kadulla näkee vaatetusta toppatakeista sortsiasuihin, siis ihan samaan kellonaikaan. Kun työnarkomaanimieheni jäi kotiin koodaamaan, minä ja siskoni pakkasimme lapset autoon ja lähdimme viettämään puistopiknikiä. Puistossa oli muutama muukin kuin me: jollain oli synttäripippalot täydessä vauhdissa, yhdessä kulmassa kaksi isoisää kaitsi valtavaa lapsenlapsikatrasta, nurmikentällä taas kirmasivat sulassa sovussa koiranomistajat ja sulkiksen pelaajat. Tämä on se aika vuodesta, kun rakastan asua Phoenixissa. Uloslähtö ei ole tunnin prosessi, jonka aikana topataan kerrosta kerrosten perään, hikoillaan kuin pienet porsaat ja manaillaan hiljaa omaa kärsimättömyyttä. Sen sijaan riittää, kun laittaa flipparit jalkaan ja menoksi!
”Say CHEEEEEEESE!” Ja sehän pikku amerikkalaistytöiltä luonnistuu 🙂
Pakkasimme evääksi mukaan mustikka- ja kurpitsamuffinsseja, mandariineja, jääteetä ja kuumaa kahvia. Ja oli hyvää! Pöydän ääressä istuessamme pieni tyttö rullaluisteli luoksemme ja kysyi, haluaisimmeko ostaa eväiden kyytipojaksi tuoretta lemonadia 50 sentillä. Kauempana heillä oli oma ständi pystyssä, olisin toki ostanut jos olisi ollut käteistä mukana. Ah, niin amerikkalaista… Eväitä mussuttaessaan tyttäreni tuumasi: ”Äiti, tämä kattoo ihan retkeltä.” Siis näyttää ihan retkeltä. :D
JEANS Tiger of Sweden SHIRT Michael Kors PURSE Nine West SANDALS Madeline Stuart SUNGLASSES Kenneth Cole Reaction
Aurinko alkoi hiipua mailleen jo puoli kuuden maissa. Illan läpikuultava valo on vain niin kaunis, harmi kun ei sattunut järkkäriä mukaan. Pakkasimme rauhassa tavarat ja suuntasimme kotiin kanaenchiladojen tekoon. Kuuntelimme matkalla marraskuussa alkanutta Jouluradiota.
Iltaruuan jälkeen vaihdoimme uimapuvut päälle ja suunnistimme kohti taloyhtiömme poreallasta. Valitettavasti varsinainen uima-allas ei ole talvisin lämmitetty, mikä on sääli, sillä lämpötila lähentelee kylmien öiden vuoksi avannon luokkaa. Tämä ei kyllä pikkuneitejä hidastanut, vaan he kävivät armoitetun avantouimari-isomumminsa lailla ilmeenkään värähtämättä kastautumassa hyisen kylmässä vedessä. Tästä pöyristyneinä me Arizonan lämpöön tottuneet herkkähipiäiset aikuiset purimme hammasta ja kävimme kansallisylpeyden nimissä kastautumassa.
Kun pikkuiset oli saatu nukkumaan, vietimme iltaa leppoisasti villasukat jalassa ja herkkulautanen vieressä katsoen suomalaista laatuviihdettä (kaksi kovaa peetä: Putous ja Posse). Mikäs sen parempaa! (No sillai kai!)
—
Tämä päivä kului lounastaessa suomalaisseurassa: törmäsimme sattumalta vanhempieni opiskeluaikaisiin ystäviin, jotka olivat San Diegosta käymässä täällä kaktusten valtakunnassa. Päädyimme ihan odottamatta viettämään iltapäivää tunnelmalliseen italialaiseen ravintolaan, seurueen ikähaarukka oli kaikkea kahden ja kahdeksankymmenen väliltä. Eikä kukaan tuntenut toisiaan entuudestaan! Odottamattomia, hienoja kohtaamisia. Saimme kutsun vastavierailulle La Jollan rannoille, taidamme ottaa sen vastaan viimeistään uutenavuonna. Näyttää siis siltä, että pitkäaikainen Californian matkatoiveemme on vihdoin toteutumassa!
Ihanaa alkavaa viikkoa, tehkää unelmistanne totta!