As I´ve told you before, I´ve totally been bit by a serious workout fly. I´ve been going to the gym (or not just going, but seriously working my butt off) for a couple months now, but now we really started to hit it hard. In Finland I usually went to the classes, and my favorites were Body Pump, Body Combat and Body Balance by the Les Mills concept. Oh and I also went to a Core class. These classes are motivating and fun, but I mostly did them because frankly, I was terrified of the actual gym. Not that I would consider weight-lifting somehow more manly, but I just don´t know that much about it. So, after an extended summer break from the gym, I started following the ”guys´ program” that my husband and brother-in-law usually do. I´ve even been able to do the same amount of pull-ups than them – assisted, but still.

Kuten jo aiemmin olen kertonutkin, täällä on käynnissä melkoinen kuntokuuri. Olen käynyt salilla (tai en siis vain käynyt, vaan tosissaan tehnyt töitä!) jo pidemmän aikaa, mutta nyt on laitettu niin sanotusti kovat piippuun. Suomessa asuessani harrastin lähinnä ryhmätunteja, joista suosikkeja olivat Les Millsin Body Pump, Body Combat ja Body Balance. Lisäksi kävin Core-tunnilla. Nämä tunnit ovat motivoivia, mutta kävin niillä pääasiassa siksi, että salipuolen laitehökötykset herättivät lähinnä kauhistusta. Ei siksi, että kokisin painojen nostelun jotenkin miehiseksi, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että en tiedä sen tyyppisestä liikunnasta kovinkaan paljoa. Liian pitkäksi venähtäneen kesätauon jälkeen aloin tehdä mieheni ja lankoni kanssa ”jätkien” saliohjelmaa, joka tehdään pelkästään vapaapainoilla. Olen jopa saanut tehtyä avustetusti samat leukasarjat kuin muutkin, jee!

Now we´ve been doing the same program for several weeks, so we finally decided to arrange a meeting with a Personal Trainer. Or rather, my husband did. Typically, he did it true to his spontaneous character, behind my back: I thought we were just going to do our normal rountine, and suddenly I was dragged to this 220+ pound PT, whose biceps are probably bigger than my thighs. (I guess not all Italians are tiny and fragile, after all…) And boy, did he make me sweat! Instead of our usual weight-training he made me do some interval-training. My heartbeat was so high that I started feeling dizzy and sick.

Nyt olemme tehneet samaa ohjelmaa jo useamman viikon, ja saimme vihdoin aikaiseksi järjestää salijäsenyyteemme kuuluvan PT-tapaamisen. Mieheni teki tämän vielä ihan spontaanille luonteelleen tyypilliseen tapaan minulta salaa: olin pahaa aavistamatta menossa tekemään perussettiämme, kun minut julmasti raahattiin leuanvetotangolta alakerran nyrkkeilykehää muistuttavaan harjoituspisteeseen. Siellä odotteli satakiloinen personal trainer, jonka hauis on suunnilleen oman reiteni kokoinen (eivät ne kaikki italialaiset miehet näköjään olekaan kauhean siroluisia). Ja voi pojat, minkä treeniohjelman sain. Aiemman lihaskuntoharjoittelun sijaan lähdimme intervallitreenauksen pariin. Sykkeet olivat sellaisissa lukemissa, että alkoi huimata.

The point of interval training is to do one movement for a minute without breaks, so 10 minutes of constant sweating and torture 😉 Then a 2-minute break, and two more sets. Here´s my killer program: 

Tarkoitus oli tehdä yhtä liikettä minuutti ilman taukoja, eli 10 minuuttia yhtäjaksoista hikoilua ja kidutusta 😉 Väliin 2 minuutin tauko, ja perään kaksi settiä samaa hulluutta. Tässäpä killeriohjelmani: 

Squats / Kyykyt

Lunges / Askelkyykyt

Push-ups / Punnerrukset

Strenght bag lifts / Kulmasoudut 10 kg painolla (tai strenght bag)

Squats + butterfly lifts / Kyykyt + butterfly lifts painoilla

Punches with weights / Nyrkkeilyä painot kädessä

Bunny hops / Tasajalkahypyt

Mountain climbers

Bicycle / vatsat selällään ”pyöräillen”

Plank / Lankku

After the first set I couldn´t feel my limbs anymore and started feeling really light-headed. I wasn´t too far from throwing up either. So, I had to take a break and get myself together, but that didn´t really help much. According to the PT, I was pushing myself way too hard, taking my current shape into account. He said that he very rarely meets a person who is mentally so much stronger than physically. (Heh, my mother-in-law said that he clearly hasn´t met any stubborn Finns before…) According to him, my body reacted like this because of my gestation diabetes that I had during my pregnancies. It doesn´t usually bother me anymore, but apparently it still affects me while I´m pushing myself really hard. To make a long story short, my sugar levels suddenly drop, which makes me weel weak and light-headed. (Of course nobody feels excellent after such hard training, you should be tired!) Due to this, I start my intervals with 45 seconds, and move up to 55 secs next week, and finally to 1 minute like I was supposed to. Additionally, I should always carry a Gatorade or a bottle of ketchup with me. Yes, ketchup! Apparently that´s what football players use when they are feeling weak – he plays in a team, so I believe him.

Ensimmäisen setin jälkeen alkoi tuntua siltä, että nyt menee tunto kaikista raajoista ja taju lähtee. Sitten alkoi jo pyörryttää oikein kunnolla, eikä pitkä sylki ollut kaukana. Oli pakko ottaa aikalisä, mutta sekään ei oikein auttanut. PT:n mukaan taisin yrittää liian kovaa siihen nähden, mihin kroppa pystyy: hän sanoikin, että harvoin näkee ihmistä, jonka tahto on noin paljon kovempi kuin fyysinen kunto. (Anoppini tokaisi tähän, että hän ei selvästikään ole tavannut itsepäisiä suomalaisia aiemmin…) Heikko happeni taisi johtua hänen mukaansa raskausdiabeteksestani, joka edelleen näköjään oireilee silloin, kun puskee itsensä aivan äärirajoille. Suomeksi sanottuna sokerit siis romahtavat äkisti, mikä aiheuttaa huimausta ja huonovointisuutta. (Toki intervallitreenin jälkeinen olo ei varmaan kenelläkään ole mikään maailman huikein, väsymys on taattu!) Tästä johtuen aloitankin treenaamisen 45 sekunnin intervalleista, josta sitten ensi viikolla nostetaan liikkeen kesto 55 sekuntiin ja lopuksi yhteen minuuttiin. Lisäksi mukanani tulee olla jotain sokeripitoista treenijuomaa (Gatorade) tai ketsuppipullo. Kyllä, luit oikein! Kuulemma lusikallinen ketsuppia pelastaa jenkkifudiksessa uupuneen pelaajan hetkessä takaisin kentälle, näin jenkkifudista intohimoisesti harrastava trainerini väitti.

So this week started much better. I finished my second training succesfully but was still feeling like crap after. I remember thinking, is this really my cup of tea if I have to lay on the floor in the locker room, on  the verge of puking for 30 minutes before I can even work up the energy to go shower? Well, my 3rd training went a lot better yesterday. I tired myself out completely without feeling dizzy or sick. Although, my thighs were killing me the whole time since they haven´t fully even recovered from the previous work-outs. This time I felt like a winner for trying and pushing myself! Especially doing planks makes me want to die, it really wears me out mentally. It´s much easier to do when someone talks me through it, and that´s what my husband did for me. As he was timing me, I told him that giving birth is much easier than this, because here you can at leat quit whenever you can´t take it anymore. 😉 Whereas in labor, you just gotta do it, there´s no way around it. So I guess I have to mentally train myself to just push through the pain.

Tällä viikolla on jo lähdetty paremmalla sykkeellä liikkeelle. Toinen treeni vedettiin kunnialla loppuun, mutta olo oli edelleen sama kuin ensimmäisellä yrityksellä. Mietin jo siinä vaiheessa, että onko tämä homma minua varten ollenkaan, jos treenin jälkeen joudun keräilemään itseäni puoli tuntia pukuhuoneen lattialla oksennuspussi vieressä, ennenkuin pääsen edes suihkuun. Eilinen, eli kolmas treeni sujui kuitenkin jo huomattavasti paremmin. Vedin itseni taas ihan piippuun, ja eritoten jalat huusivat leipää, kun ne eivät ole oikein toipuneet edellisistäkään treenikerroista. Tällä kertaa olo oli kuitenkin huomattavasti parempi: voittajafiilis, että jaksoin puskea ja yrittää! Lankku on minulle se liike, joka koettelee henkistä kanttia kaikkein eniten. Parhaiten se sujuu silloin, kun joku tsemppaa vieressä ja laskee sekunteja. Sanoinkin ajanottajana toimineelle miehelleni, että synnyttäminenkin on helpompaa: tämän hulluuden kun voi halutessaan lopettaa, kun kantti ei enää kestä. 😉 Synnytystä ei taas valitettavasti voi pysäyttää, vaan se on pakko vetää kunnialla loppuun. Pitää siis kai jatkossa pakottaa itsensä kestämään kipu loppuun asti.

Another challenge is to get back to the jogging track. I´ve been suffering from really nasty shin splints for a long time, and it´s probably because of bad shoes. It wouldn´t hurt to learn the right technique either, though. Once my budget allows it, I better buy new shoes and get back to square one. Kind of annoying, because I just bought new shoes in the spring, and according to the expert at the store, they were supposed to be perfect for my feet. Now I´m beginning to question these pronation-cushions. My PT recommended cross-training shoes, so who knows… So anyone with experience, please come forward and give me some advice!

Nyt sitten pitäisi vielä uskaltautua takaisin lenkkipoluille. Olen kärsinyt pitkään ärhäkästä penikkataudista, joka varmaan johtuu vääränlaisista kengistä. Toki juoksutekniikkaakin voisi nyt opetella oikein kunnolla. Kunhan budjetti antaa myöten, on parasta ostaa toisenlaiset kengät ja suunnata takaisin lähtöruutuun. Harmittaa sinänsä, kun keväällä juuri ostin uutukaiset kengät, joiden piti Stadiumin asiantuntevan myyjän mukaan olla juuri minulle sopivat. Nyt alan olla aika skeptinen noiden pronaatiotukien suhteen, PT:ni suositteli cross-trainingiin suunniteltuja kenkiä. Tiedä tuota sitten. Suosituksia otetaan vastaan!

With this interval / circuit training program, I burn up to 500 calories in 30 minutes. Not bad! This must be like one of those HIIT-workouts. So hurry up and try it, no excuses accepted! You can easily do this at home with your own weights or even water bottles. Good luck reaching your personal workout goals, let´s do this! 🙂 

Kuulemma tällä ohjelmalla kaloreita putoilee 500 puolen tunnin aikana, joten ei hullumpi saldo.Tämä taitaa olla jo sitä HIIT-tyyppistä treeniä, joka lupailee samanlaisia tuloksia.  Suosittelen kokeilemaan, ei tekosyitä! Tämän voi vieläpä toteuttaa ihan kotosalla, jos vaan löytyy jonkunlaiset käsipainot. Vesipullotkin saattaisivat toimia. Tsemppiä jokaiselle omiin liikunnallisiin tavoitteisiin, let´s do this! 🙂