MATKALAUKKUELÄMÄÄ
Suomen kesäloma hurahti ohi, ja palasimme tyttöjen kanssa kotiin heinäkuun alkupuolella. Matkaseuraksi saimme vanhempani, jotka lomailevat täällä aavikon kuumuudessa kolmisen viikkoa. Lomaosakkeen omistajien on helppoa matkustella, kun samoja pisteitä voi käyttää ulkomailla! Ensimmäisen viikon lomailimme Peoriassa noin puolen tunnin päässä kotoamme. Mieheni on tällä hetkellä todella kiireinen (60+ työtuntia viikossa, ja sen päälle yliopiston iltaluennot ja kouluproggikset), joten vanhempieni seura tuli enemmän kuin tarpeeseen. Onneksi mies pääsi lounastauoilla usein syömään resorttiin kanssamme, ja välillä hän tuli lyhyempien työpäivien jälkeen yöksikin. Meillä oli Peoriassa kahden asunnon sviitti: vanhemmillani isompi, minulla ja tytöillä pienempi. Molemmissa asunnoissa oli oma keittiö ja kylpyhuoneet, joten saimme kaikki hyvin omaa tilaa ja rauhaa. Varsinkin alkuun tyttöset heräilivät jet lagin seurauksena kukonlaulun aikaan, joten tuplaväliovi oli aamujen pelastus!
On välillä mukavaa viettää elämää täysin irti muusta maailmasta. Varsinkin äideille tuntuu olevan tarpeen lähteä kodin ulkopuolelle, jotta pystyy todella rentoutumaan. Tällä hetkellä isoimpia ongelmia on miettiä, lukisinko kirjaa vai lojuisinko altaalla – vai yhdistäisinkö kenties molemmat? Tällä lomalla olen lukenut enemmän kuin viimeisinä parina vuonna yhteensä, ja mikäs sen parempaa! Olen myös ottanut kokkausvastuun, ja on ollut ihanaa kerrankin laittaa ruokaa ajan kanssa ja suunnitella joka päivälle oma menu. Aamuisin olemme käyneet ohjatussa joogassa, ja vanhempani ovat ottaneet kaiken ilon irti resortin kuntosalista ja uima-altaista. Tytöille oli Peoriassa ilmaista poniratsastusta aamuvarhaisella (en kyllä ymmärrä, miten ponit jaksavat ulkona tuossa 45+ asteen lämmössä!). Välillä olen jäänyt aamulla nukkumaan pidempään, kun mummin viihdytyskoneisto on pitänyt huolen kahden vilkkaan tytön seuranpidosta. (Mitä luksusta!)
On jotenkin hauskaa lomailla näin lähellä omia kotikontuja, sillä nämä seudut ovat itsellenikin ihan uusia tuttavuuksia. Esimerkiksi tekojärvi Lake Pleasantilla en muista käyneeni koskaan aiemmin. Ensimmäisen viikon hurahdettua suuntasimme parin tunnin ajomatkan päähän vuoristoon Sedonaan, jossa olemme nyt viettäneet viisi päivää.
Vaikka lomailu on ihanaa, vähitellen alkaa olla sellainen olo, että matkalaukkuelämä alkaa riittää. Lapsistakin huomaa, että alkaa olla ikävä omaan kotiin, nukkumaan omaan sänkyyn ja leikkimään omilla tutuilla leluilla. Onhan tässä nyt jo oltu 7 viikkoa reissussa, ensin viisi viikkoa Suomessa ja nyt toista viikkoa resortissa. Ja vaikka olen äärettömän kiitollinen mummin ja papan apukäsistä nyt, kun yöunet ovat mitä sattuu ja oma jaksaminen muutenkin kortilla, silti on ikävä tavallista arkea. Sitä, että teen tavallisen kierroksen tutussa ruokakaupassa, käyn lähikirjastossa lasten kanssa. Että voisin pyykätä silloin kuin huvittaa, tarvitsematta murehtia pyykkituvan aukioloaikoja tai sitä, onko taskussa tarpeeksi neljännesdollareita pesukonetta varten. Että voisin lähteä kaverin kanssa ex-tempore kaffelle tai mammajoogaan, enkä olisi pitkän matkan päässä jopa puhelinverkon tavoittamattomissa.
Ja eihän sekään olisi hassumpaa, että saisi nukkua yönsä oman miehen kainalossa. 🙂
