Reilu viikko sitten sunnuntaina teimme siskon kanssa pienen rentoilureissun Tallinnaan. Siskoni valmistui juuri high schoolista Jenkkilän päässä, ja mietin kuumeisesti hänelle sopivaa valmistujaislahjaa. Mitään jättiöveriä en ajatellut siksi, että hänen ”oikeat” valmistujaisensa ovat vasta vuoden päästä Suomessa varsinaisten yo-kirjoitusten jälkeen. Kuitenkin halusin muistaa siskoa jollain tavalla, koska hän auttoi meitä niin korvaamattoman paljon lastenhoidossa kuluneen vuoden aikana. Siispä päätin kustantaa hänelle laivamatkat ja aamiais- sekä päivällisbuffat, ja varasin lisäksi mani-pedit vakiopaikastamme Narva Maantien Nail Spasta. Reissuun siis lähdettiin lievästi koomaisissa tunnelmissa aamuseitsemän aikaan (lomalaisille tuo on kammottavan aikaisin), laiva puolestaan starttasi satamasta 8.30 maissa. Perille seilasimme tällä kertaa Eckeröllä, ja täytyy kyllä sanoa, että kokemus oli oikein mukava! Laiva oli juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina melko autio ja tunnelma suorastaan uninen. Siinä sitten oli aikaa heräillä mittavan aamiaisbuffetin äärellä ennen maihinnousua. 

Laiva saapui satamaan yhdentoista maissa, joten meillä oli oikein hyvin aikaa tepastella Nail Span tiloihin. Narva Maantie on siis se pääkatu, jonka varrella mm. ViruKeskus sijaitsee, eli ei ole turistillekaan mikään mahdottoman vaikea sijainti. Olen käynyt kyseisessä lafkassa jo muutaman kerran aiemmin kavereiden ja äitini kanssa, ja palvelu on ollut oikein hyvää. Välillä vaan naurattaa, kun ei tiedä mitä kieltä kenenkin kanssa puhuisi: osa kynsiteknikoista puhuu sujuvaa suomea, osan kanssa asioidaan englanniksi ja loppujen kanssa elekieli on ainoa millä pärjää edes jotenkin. 😀 Tänne tullessa varaan aina ajat sähköpostitse etukäteen, jotta tiedän että pääsemme kaverin kanssa samaan aikaan hoitoihin. Netistä bongasin tarjouksen: mani-pedi kustansi 39 euroa, eli ei todellakaan paha Suomen normaalihintoihin verrattuna. Tällä kertaa hoito toteutettiin niin, että manikyyri ja pedikyyri tehtiin samanaikaisesti kahden naisen voimin meidän istuskellessa jalkahoitoihin tarkoitetuissa muhkeissa nojatuoleissa. Lakkaa kuivateltiin puolisen tuntia käsittelyn jälkeen. Täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa manikyyrin tehnyt rouva ei kyllä ehkä ihan tiennyt mitä oli tekemässä, sillä vaikka noudatin kuivatteluaikaa vähän pidemmästikin kuin suositeltiin, lakkaus alkoi rapista pois jo samana päivänä. Pöh… No, oli se silti rentouttava kokemus. 

Kynsihoitojen jälkeen olikin jo vähän nälkä, joten suuntasimme lounastamaan erääseen bistro-tyyppiseen mestaan. Nimeä en kyllä nyt kuollaksenikaan muista. Hinnat olivat jälleen erittäin kohtuulliset, tämä possunfilee-pitaleipä suussasulavine ranuineen kustansi kuutisen euroa. Eikä jäänyt kyllä nälkä! Tämänkin ruuan olen muuten jotenkin lahjakkaasti unohtanut, pitääpä kokkailla pitaleipiä tässä joku päivä. Tiedättekö niitä päiviä, kun ei keksi yhtään mitään ruokaideoita? Nämä pitäisi oikeasti excel-taulukoida jonnekin, jotta sieltä voisi sitten viikottain suunnitella ruokalistan valmiiksi.

Vähän kävimme myös pyörähtämässä Viron alennusmyynneissä. Perinteiset Rotermannin Stradivarius ja Pull&Bear oli pakko käydä katsastamassa, mutta ei sieltä mitään löytynyt (tälläkään kerta). En tiedä mikä siinä on, että visuaalisesti kummankin puljun tarjonta viehättää minua aivan vietävästi, mutta sovarissa mikään ei näytäkään hyvältä. Silti siellä pitää aina käydä kääntymässä, vain poistuakseen nöyränä tyhjin käsin… ViruKeskuksen puolella oli paikoittain järjettömän hyvät alet. Esimerkiksi Nikella oli roimia alennuksia (sporttimimmit huomio!), harmi vaan etten itse sattunut palavasti tarvitsemaan yhtään uutta urheilutoppia. 😉 Mangossa kävin kokeilemassa paria takkia, ylempänä kuvassa niistä yksi. Vähällä oli, ettei tämä trenssi lähtenyt mukaani, mutta sitten jätin sen kuitenkin kauppaan, koska hintaa oli edelleen viitisenkymppiä. Jotenkin sitä tulee vaan tosi nirsoksi, kun tietää että kotona saa merkkituotteita outleteistä vielä halvemmalla. Trenssi on kyllä sellainen vaatekappale, mihin olisin valmis investoimaan vähän enemmänkin, mutta sitten sen pitäisi olla ihan täydellinen. Tämä malli oli vähän sellainen säkkimäinen, ja nyt muuten alkaa tuntua sekin, että salikäyntien ansiosta hartiaosastoa on välillä hankalaa jos ei mahdotonta tunkea omaan kokoon!

Monen bloggaajan hehkuttama River Island oli myös pakko käydä kokemassa. Ihan mielenkiintoinen kauppa, mutta ei kyllä säväyttänyt materiaalien puolesta. Kekseliäitä leikkauksia ja erikoisempia vaatteita kyllä löytyi, mutta materiaalit olivat aika lailla tekokuitua tekokuidun perään. Kävin kokeilemassa tätä toppia ihan huvikseni, mutta vuorikankaan lyhyyden vuoksi sekin jäi kaupan hyllylle. 

Heh, nuo molemmissa kuvissa päälaellani keikkuvat arskat löytyivät laivan Tax-Freesta! Ne ovat polarisoidut lasit, joten nyt sitten vihdoin näenkin jotain lasieni läpi. 😀 Äidin mielestä nuo pilottilasit ovat miesten lasit, mutta itse tykkäsin kyllä kovasti! Tuo malli jotenkin sopii minulle ehkä parhaiten mistään aurinkolasimalleista. En ole jäänyt katumaan ostosta!

”Kuka voisi kellot seisauttaa, ja ajan pysäyttää / Kun maailma antaa kaikkein parastaan…”

Tallinnassa tulee aina kiire, vaikka suunnittelisi menonsa kuinka hyvin. Päivän lähestyessä loppuaan lähdimme vielä vaeltelemaan vanhaan kaupunkiin (asukuvia tiedossa, kunhan saan tekniset jutut skulaamaan; täällä on muutama kriittinen johto hukassa). Vanhassa kaupungissa on vaan yksinkertaisesti hurmaava tunnelma, ja tässä kohtaa päivää aurinkokin innostui vihdoin näyttäytymään. Jotenkin tuolla torilla on sellainen olo, että olisi jossain kauempana kuin parin tunnin päässä kotoa. Onneksi pääsen tänne vielä heinäkuussa uudestaan kahden ystäväni kanssa, ja tällä kertaa yöksi, niin onkin sitten vähän enemmän aikaa fiilistellä mukulakivikatuja, pikkuputiikkeja ja tunnelmallisia ravintoloita. Tällä kertaa kävimme vain juomassa kaffet Suklaakahvilassa ihan torin kupeessa. Hinnat ovat kyllä siellä nousseet aika hurjasti, ennen muutaman euron latte + kakku -kombosta joutui nyt pulittamaan 8,50… Mutta on se vaan niin kaunis paikka, etten antanut riistohintojenkaan pilata fiilistä! 🙂 

Viimeisin houkutukseni ennen laivaan lähtöä oli tälläkin kertaa hurmaava kukkakuja Vanhan kaupungin ja ViruKeskuksen välimaastossa. Ostan kukkia hävettävän harvoin – Suomessa asuessa jotenkin totuin siihen, että leikkokukkiin ei todellakaan ole varaa muuten kuin erityisinä hetkinä. Jenkeissä kukat ovat halvempia, mutta vanhasta tottumuksesta jätän ne silti usein ostamatta. Sen sijaan Tallinnassa sekoan ihan täysin, kun katselen naurettavan alhaisia hintoja. Perinteeksi onkin muodostunut, että tuon multasormiäidilleni kukkapuskan kiitokseksi lastenhoidollisesta avustuksesta. 🙂 Tällä kertaa valitsin suosikkejani pioneja sekä gerberoita.

Sitten olikin aika suunnata hiljalleen laivalle päin. Satamassa odottikin yllätys: koko terminaali oli aivan tupaten täynnä Suomeen matkaajia. Veikkaan, että aika moni taisi olla Virossa juhannuksenvietossa, koska paluulaiva olikin sitten aivan järjettömän täynnä. Onneksi saimme viettää suurimman osan matkasta kaikessa rauhassa buffetin mukavilla tuoleilla nautiskellen pöydän antimista. Kylmät ruuat nousivat kyllä suosikikseni: erilaiset salaatit ja merenelävät olivat kyllä todella maukkaita. Pääruoka ei sen sijaan säväyttänyt, hyvää se oli muttei mitenkään ihmeellistä. Jälkkäreistä erilaiset mousset, raparperipannacotta ja juustot (kuinkas muuten) nousivat suosikeikseni. Tartaletti sen sijaan oli aika mauton, hienoinen pettymys. 

Kokonaisuudessaan päivä hipoi täydellisyyttä! Palasimme kotiin erittäin rentoutuneina ja hyvin syöneinä, salaa teki mieli avata farkkujen nappi 😀

Yritän saada lisää vähän laadukkaampia kuvia jakoon, kunhan nyt keksin mihin ulkoisen kovalevyn johto on kadonnut (tai kuka sen on syönyt). 

Mitä kesäreissuja teillä lukijoilla on tiedossa?