Edellisessä postauksessani valotin vähän viime kuukausien ahdinkoa: olen ollut täysin jumissa kotona lasten kanssa, koska päivisin auto on ollut reissuhommissa käyvällä miehelläni. Julkiset ovat täällä tolkuttoman huonot reittien ja aikataulujen suhteen, joten niiden käyttämistä en edes harkitse. Ratasajeluja taas harrastaisin oikein mielelläni, mutta Phil&Ted´s -tuplarattaamme sanoivat itsensä lopullisesti irti parisen kuukautta sitten. Vielä kesällä ne pärjäsivät ihan hyvin jopa Suomen arktisessa kesäilmastossa, mutta koko syksy on nyt saatu pärjätä ilman rattaita. Jostain tuntemattomasta syystä renkaat puhkeavat / tyhjenevät kerta toisensa jälkeen, eikä asiaa auttanut edes uusien osien tilaaminen Australiasta asti. Oma diagnoosini oli se, että vanteet olivat jotenkin vääntyneet, eivätkä edes uudet ilmakumirenkaat pysyneet urissaan ja poksahtivat siis helposti. 

Nyt muutaman kuukauden piinan jälkeen päätin, että oli mikä oli, minä ostaa päräytän uudet rattaat. Päätin, että merkillä ei väliä, kunhan ei ole Phil&Teds – siihen brändiin minulla meni kyllä luottamus. Mitään isoa rahallista investointia en halua tehdä, koska rattaita ei välttämättä tarvita kuitenkaan ihan päivittäin kahden isomman lapsen kanssa. Halusin tandem-malliset tuplat, jotka eivät vie leveyssuunnassa tolkuttomasti tilaa, ja mielellään sellaisilla renkailla joissa puhkeamisvaaraa ei ole. Laitoin ilmoituksen nettikirppikselle, ja pian ystäväni salapoliisiavustuksella tärppäsi: joku oli myymässä Gracon Duo Glidereita naurettavaan 35 dollarin hintaan (ovh. $200). No minähän menin ja ostin ne, ja nyt eilisen testiajelun perusteella voin sanoa ettei kaduta. Rattaat ovat kevyet työntää, hyvin kääntyvät ja kestävät renkaat, tilava tavarakori, molemmat istuimet mahdollista laittaa makuuasentoon, menevät kokoon ilman että kakkosistuinta tarvitsee irroitella, ja olipa lisänä vielä mukitelinekin. 😀 Meidän maailmanmatkaajien kannalta plussaa on myös se, että rattaat menevät kuulemma lennoilla matkarattaista, joten ne saa viedä aina portille asti.

Yllättäen samalla nettisivustolla joku etsi juuri Phil&Ted´s -rattaita, ja sain myytyä omani pois alta käypään $150 hintaan rikkinäisistä renkaista huolimatta. Huh mikä helpotus, en olisi jaksanut kaupata niitä viikkokausia ja etsiä halukasta ostajaa. 

Eilen sitten viilentyneistä ilmoista villiintyneenä pakkasin lapsoset uusiin rattaisiin. Otimme suunnaksi läheisen puiston, jossa nautiskelin termoksesta omat aamukahvini tyttöjen kirmatessa pitkin nurmikkoa. Välillä akrobaattien piti päästä puuhun kokeilemaan kiipeilijäntaitojaan, ja noista onnellisista ilmeistä päätellen reissu taisi olla kaivattu ja vähintäänkin onnistunut. 🙂 Tästä jatkoimme sitten läheiseen kirjastoon satutunnille, ja lainasimme rattaat täyteen uutta lukemista. Joulukausi on avattu jo kirjastossakin, ja mukaan tarttui monta joulusatua Maisa-ja Babar-kirjojen seuraksi. Oli kyllä niin vapauttava tunne kävellä viileässä säässä ilman, että hiki tippui jo alkumetreillä. Marraskuu onneksi toi tullessaan ihanat ulkoiluilmat, joten nyt rattaille tulee varmasti päivittäin käyttöä! Täältä tullaan, puistopiknikit ja säännölliset kirjastovisiitit! 

Vähän kyllä kirjastoon mennessä huvitti jälleen se, miten tämä Ameriikan ihmemaa onkin niin autoilijoille suunniteltu. Kun on kävellen liikkeessä, saa osakseen monia kummastuneita katseita. Jalkakäytävät ovat niin kapeita, että siinä ei kyllä kaksi ihmistä mahdu ohittamaan toisiaan, puhumattakaan lastenrattaista. Ainoat jalankulkijat lisäkseni olivat satunnaiset lenkkeilijät ja koiranomistajat. Suojateitä ei ole missään, ja jalkakäytävä saattaa loppua yllättäen kesken, jolloin rattaiden kanssa joutuu etenemään ajoväylällä päästäkseen haluttuun kohteeseen. Autoilijat kyllä antavat yleensä hyvin tietä, varmaan hämmästykseltään pysähtyvät automaattisesti jalankulkijan nähdessään. Hohhoijaa! Onpahan välillä ikävä Suomen jalankulkureittejä ja julkisia…